Lucy kosketti hänen kättään keveästi.
"Niinpä niin, Allan", hän sanoi "Älkää pelätkö. En tee toisten samaa erehdystä."
Montague ei osannut senjälkeen mitään sanoa.
II.
Lucy halusi tulla Montaguen konttoriin puhumaan raha-asioistaan, mutta tämä haluten säästää häneltä vaivat pistäytyi itse hänen luokseen seuraavana aamuna. Hän sai nähdä kaikki paperit; isän testamentin omaisuusluetteloineen ja hra Holmes'in tilit ja hänen New Orleansissa olevan omaisuutensa korkolistan. Kuten Montague oli otaksunut, ei Lucyn asioita oltu hoidettu hyvin ja hän teki paljon kysymyksiä. Siellä oli koko joukko tilain ja talojen kiinnityksiä, mutta Lucyn omia omaisuuksia oli myös kiinnitetty. Oli vähän tunnettujen teollisuuslaitosten osakkeita, ja vihdoin viisi tuhatta Northern Missisippi rautatieosaketta.
"Tämän te toki tunnette", sanoi Lucy. "Oletteko myynyt omat osakkeenne?"
"En", sanoi Montague, "isä toivoi, että pitäisin sopimuksen niin kauan kuin toisetkin."
"Mutta minähän voin vapaasti myydä omani?"
"Kyllä minäkin kehottaisin myymään, mutta ei ole nyt helppo löytää ostajia", sanoi Montague.
Northern Missisippi oli rata, jonka mukana Montaguen voi sanoa kasvaneen, siitä oli aina puhuttu kummassakin perheessä. Se kulki Atkinista Opalaan, n. 50 eng. penikulmaa yhtyen viimemainitussa paikassa valtion päälinjaan. Sen oli tuomari Dupree suunnitellut avatakseen liike-elämälle maankulman, jonka tulevaisuuteen luotti.