"Yksi seikka vain ne yhdistää, viha riippumattomia luottoyhtiöitä vastaan. Näiden on pidettävä reserviä vain 5 prosenttia ja kansallispankkien 25. Ne tekevät siksi hyvää liikettä ja on niitä yli 50 tässäkin kaupungissa; niiden hallussa on yli miljardi kansan rahaa. Ja muista minun sanoneen, että siinä kohdin vielä verta vuotaa."
Montague päätti muistaa sen ennustuksen. Muutamia päiviä myöhemmin sattui tapaus, joka heitti uutta valoa tilanteeseen. Hänen veljensä tuli kädessään kirje ja sanoi: "Mitä tälle voisi tehdä?"
Montague vilkasi siihen ja näki, että se oli Lucy Dupree'ilta. Se kuului: "Ollie hyvä. Olen pulassa, kun eräät raha-asiat eivät ole onnistuneetkaan. New Yorkiin tuomani rahat ovat miltei kaikki menneet ja sinä ymmärrät, että minun asemani muukalaisena on vaikea. Minulla on Stanley Ryderin osakkeistani antama 140,000:n nootti, joka on maksettava kolmen kuukauden kuluttua. Ehkä tietäisit jonkun, joka sen ostaisi. Myisin sen kernaasti 130,000:lla. Älä puhu tästä muutoin kuin luottamuksella."
"Mitä maailmassa luulet tämän merkitsevän?" kysyi Oliver.
"En ymmärrä."
"Paljoko rahaa oli Lucylla tullessaan?"
"Kolme, neljä tuhatta. Sai sitten kymmenen tuhatta Ryderiltä, kun tämä osti ne osakkeet."
"Ei hän ole niitä kaikkia voinut tuhlata", huudahti Oliver.
"Ehkä on sijottanut."
"Ei ole."