"Waterman on itse täällä", sanoi Lyon. "Hän tuli sivuovesta. Erikoisen salainen kokous, — ovat vuokranneet kahdeksan huoneen ryhmän. Waterman tulee sisään toisesta ja Duwal toisesta päästä, etteivät reportterit tietäisi heidän olevan yhdessä!"
"Vai niin ne menettelevät!" sanoi Montague hymyillen.
"Olen katsellut nähdäkseni joitakin sanomalehtimiehiä", lisäsi Lyon, "mutta eivät näy huomanneen."
Hän lähti ja Montague katseli eteisessä seisoskelevia ihmisiä. Hän näki Jim Heganin tulevan ja menevän elevaattorilla ylös vanhahkon miehen seurassa, jonka hän tunsi Bascomiksi, Empire Bankin, Watermanin oman laitoksen presidentiksi. Hän näki kaksi muuta sen systeemin pankkiherraa; sitten hän katsahtaessaan toimituspöytää kohti näki solakan, hartiakkaan miehen, joka puhuteltuaan toimitsijaa käännähti ja jonka hän tunsi ystäväkseen Bates'iksi, Expressin toimittajaksi.
"Höh!" ajatteli Montague. "Lehtimiehet ovat sittenkin jäljillä."
Hän näki Bates'in silmäilevän yli eteisen, ja tämän katse pysähtyi häneen. Hän teki kädellään liikkeen aikoen tervehtiä, mutta Bates ei vastannut. Hän vain asteli ohi ja sanoi äkkiä kuiskaten: "Tulkaa kirjoitushuoneeseen, olkaa hyvä!"
Montague seisoi hetken oudostellen, meni sitten. Bates oli istahtanut nurkassa olevalle tuolille. Montague tuli hänen luokseen.
Reportteri silmäsi yli huoneen ja sanoi sitten nopeasti: "Anteeksi, hra Montague, en halunnut kenenkään näkevän meitä puhelemassa. Tahdotteko tehdä minulle palveluksen?"
"Miten voin?"
"Tarvitsen tietoja. Hyvin tärkeitä. En voi sitä tässä selittää, mutta haluan saada tästä hotellista huoneen. Te voitte tehdä minulle elämänikäisen palveluksen. Selitän heti kun olemme kahden."