"Onko 405 vapaa?" kysyi Montague.
"405? Ei, se on vuokrattu. Mutta 401-406 ja käytävän toisella puolen 407 —"
"Jos saan sen", sanoi Montague.
"Neljä dollaria", sanoi toimitsija ja antoi avaimen.
Kun ei hänellä ollut matkatavaraa, maksoi Montague heti ja meni juoksupojan kanssa elevaattoriin. Bates seurasi ja toinenkin mies, pieni, jäntevä veikko, jolla oli käsilaukku, astui hissiin ja tuli myös neljänteen kerrokseen.
Poika avasi oven ja miehet astuivat huoneeseen. Sitten poika vielä sytytti valot ja laski akkunaverhot ja mitä muuta kuului juomarahan saantiin. Sitten hän meni sulkien oven; ja Bates vajosi vuoteelle, puristi kädet ohimoihinsa ja huudahti: "Herra jumala."
Nuori mies, hänen seuralaisensa, oli laskenut laukkunsa maahan ja istahti nyt, nojaten tuolin selkämystä vasten ja nauroi pirteästi. Montague seisoi tuijottaen vuoroon kumpaakin.
"Herra jumala!" sanoi Bates taas. "Toivonpa, ettei tällaista tule toisten — pelkään hiusteni harmaantuvan ennen aamua!"
"Mutta ettehän vielä ole kertonut minulle asiaa", muistutti Montague.
"Tottakin", sanoi Bates. Hän nousi istualleen ja katsoi tarkkaan toiseen.