Montague tuijotti taas vuoroon kumpaakin osaamatta sanoa sanaakaan.
"Kuulkaas", kysyi hän vihdoin, "kuuluuko teidän toimeenne usein tällaista?"
"Kerran ennen olen sen tehnyt", kuului vastaus. "Tarvitsin valokuvia erääseen murhajuttuun. Mutta usein olen peräakkunoiden takaa ja paloportailta kurkkinut. Olin poliisireportteri, nähkääs, ja opin pahoja tapoja."
"Entäs", sanoi Montague, "jos jäisimme kiini?"
"Oh!" sanoi mies. "Toimisto järjestää sellaiset asiat. Eikä poliisi ahdista lehtimiestä."
"Hra Montague", sanoi Bates hetken vaitiolon jälkeen. "Minä tiedän, että tämä on rohkea ehdotus — mutta ajatelkaa, mistä on kysymys. Saimme tiedon tästä kokouksesta. Waterman on täällä — ja Duval — ajatelkaa! Dan Waterman ja Öljytrusti yhdessä! Päätoimittaja itse kutsutti minut ja sanoi: 'Bates, hankkikaa juttu!' Mitä tehdä? On miltei yhtä paljon mahdollisuutta minun saada tietooni, mitä tuolla tapahtuu — —."
Hän pysähtyi. "Mutta ajatelkaas, mistä on kysymys, hra Montague", hän huudahti. "Ne päättävät huomispäivän liikkeet! Voivat kääntää osakemarkkinat nurin. Arvatkaas, mitä voisitte sillä tiedolla tehdä?"
"Ei", sanoi Montague, "älkää minulle esittäkö asiaa sitä tietä."
Bates tuijotti häneen.
"Anteeksi", sanoi hän, "mutta ehkä teillä on omia etuja valvottavana; tai ystävien — varmasti tämä tilanne —"