"Pitäkää kiini nyt", sanoi tämä ja kiiveten yli akkunalaudan alkoi käsiensä nojasta painautua köyden varaan.
"Nyt! Valmis", kuiskasi hän.
Bates tarttui köyteen ja nojaten polvensa kaappia vasten alkoi laskea köyttä tuuma tuumalta. Montague piti peitettä paikoillaan köyden notkelmassa ja Rodneyn hartiat ja pää painuivat vähitellen näkymättömiin. Käsin hän vielä piti kiini.
"All right", kuiskasi hän, irroitti kädet ja luisui alas.
Montaguen sydän tykytti rajusti, mutta Bates oli tyyni ja touhuissaan. Laskettuaan useita kierroksia köyttä, pysähtyi hän ja sanoi: "Katsokaa ulos nyt."
Montague kurkisti alas. Hän näki valon virtaavan ulos alla olevasta akkunasta. Rodney seisoi sen ylälaudalla.
"Alemma", sanoi Montague, vetäen päänsä sisään ja Bates laski köyttä.
"Entä nyt", kuiskasi hän ja Montague kurkisti taas. Rodney oli taitavasti tarttunut akkunalautaan ja kiertäytynyt sivuun, niin ettei häntä voitu nähdä akkunasta. Hän teki liikkeen kädellään ja Montague kuiskasi sisään: "alemma."
Kun hän nyt kurkisti ulos, seisoi Rodney akkulaudalla painautuen sivulle.
"Nyt kiini", mutisi Bates. Ja hänen pitäessään köydestä kiini kierti Montague sen kaapin ympäri ja sitoi toisen pään vielä kylpyammeen jalkaan.