"Herra Bates", sanoi hän. "Olin juuri äskettäin hyvin läheisissä tekemisissä Pricen ja Missisippi Teräs-Yhtiön kanssa; ja tiedän ihan tarkkaan, että tuo juttunne ei ole tosi."
"Tuollaiseen väitteeseen on vaikea vastata", sanoi Bates. "Minun pitäisi tietää teidän tosiasianne. Mutta hyvin vakuuttavia niiden täytyy olla, jos mieli minuun vaikuttaa, sillä minä olen sen jutun tuiki tarkkaan tutkinut. Olen saanut tietoni sieltä sisältä päin ja yksityisseikkoja myöten. Sain Pricen naulituksi itse hänen omassa konttorissaan. Paha vain, että lehti ei painattanut juttua."
* * * * *
Vähään aikaan Montague ei puhunut mitään. Hän kävi läpi muistojaan koettaen käsittää Batesin tiedonantojen merkitystä.
"Mutta Price tappeli Watermania vastaan!" hän kuiskasi. "Koko joukko tappeli häntä vastaan! Se oli koko heidän tarkotuksensa. Muutenhan se olisi ollut mieletöntä."
"Oletteko varma?" kysyi toinen. "Ajatelkaa tarkkaan! Ehkäpä he vain olivat tappelevinaan?"
Taas vaiettiin.
"Huomatkaa" lisäsi Bates, "että minä puhun vain Pricestä itsestään.
Hän on voinut niitä pettää — narrata ansaan —"
Ja äkkiä Montague tarttui tuolinsa kädennojiin. Hän tuijotti eteensä sen ajatuksen huumaamana, jonka toisen sanat olivat hänen aivoihinsa iskeneet.
"Jumalani" hän soperti; ja uudelleen, yhä uudelleen, "Jumalani!"