"Haluaisin kiinnittää huomionne Northern Missisippiin."
"Northern Missisippi?" sanoi Hegan otsaansa rypistäen. "En ole kuullut siitä puhuttavan."
"Enpä luule monenkaan siitä tietävän", sanoi Montague ryhtyen selittämään radan vaiheita.
"Minulla on viisi sataa osaketta", sanoi hän, "mutta ne ovat olleet perheen hallussa kauan ja annan niiden kernaasti olla siellä. En tee tätä ehdotusta omasta puolestani, vaan erään, jonka asioita hoidan, ja jolla on viisituhatta osaketta. Minulla on mukana viime vuosien raportit ja muita tietoja radasta — Ajattelin että te voisitte jatkaa sen Missisippi Teräsyhtiön tehtaille."
"Missisippi Teräsyhtiö!" huudahti Hegan. Hän tunsi ilmeisesti sen.
"Kuinka kauan siitä on kun tuo tuuma oli vireillä?" kysyi hän ja
Montague kertoi mitä tiesi.
"Tuo kuulostaa omituiselta", sanoi Hegan ajatuksissaan. "Otanpa siitä selkoa. Omat suunnitelmani eivät kyllä kohdistu sinne päin, mutta ehkä löydän jonkun toisen. Tiedättekö, mitähän niistä viidestätuhannesta osakkeesta vaaditaan?"
"Asia on minun hallussani. Sain sen vasta tänä aamuna ja minunkin on tutkittava radan tilaa. Ehdotan, että hän tyytyisi seitsemäänkymmeneen viiteen prosenttiin."
"Siitä voimme puhua myöhemmin", sanoi Hegan, "jos voin löytää sopivan henkilön". Ja Montague sanoi hyvästit sekä lähti.
Illalla poikkesi hän kotia mennessään kertomaan Lucylle. "Pian saamme kuulla", sanoi hän. "En luule Heganin kauan miettivän."