Ja Bates hypähti äkkiä. "Tulkaa!" sanoi hän. "Ei ole hetkeäkään hukattava. Ei ole työmme vielä lopussa, ei läheskään."
Hän irroitti köyden ja kääri sen kokoon. Rodney levitti huovat vuoteelle kätkien päällyspeitteen alle köyden kuluttamat reiät. Hän keri nyörin ja heitti kerän laukkuunsa sekä mitä muuta siinä oli ollut. Bates otti hattunsa ja takkinsa ja astui ovelle.
"Anteeksi, hra Montague", sanoi hän. "Mutta ymmärrättehän, että tämä juttu vaatii vielä työtä."
"Kyllä ymmärrän", sanoi Montague.
"Koetetaan olla kiitolliset, kun keritään", lisäsi Bates. "Tulkaa toimistoon, kun lehti menee painoon, niin pidämme pikku juhlat."
XX.
He lähtivät ja odotettuaan minutin, pari, lähti Montague alas. Elevaattorin pysähtyessä seuraavan kerroksen kohdalla näki hän miesryhmän, jossa olivat Duval, Ward ja Prentice. Tämä oli kuolonkalpea, ei sanonut mitään, vaan meni käytävään. Montague teki äkkipäätöksen ja meni perässä. Tämän astuessa ovesta ulos tervehti hän tätä sanoen: "Hyvää iltaa, kenraali."
Toinen tuijotti häneen kuin pökerryksissään, sanoi sitten: "Oh,
Montague, kuinka voitte?"
"Hyvin vain."
Nähdessään odottavain autojen joukossa kenraalin limousine-vaunun kysyi hän: "Mihin menette?"