Alakaupungille mennessään ajoi hän asemavälin pitemmälle kuin tavallisesti nähdäkseen Republic Trust Yhtiön. Väkeä oli jo kulman ohi puolen matkaa sivuseinän viertä ja uusia liittyi joka hetki. Poliisit pitivät järjestystä ja pian täytyi niiden antaa numerolippuja tulokkaille. Montague kulki juuri pitkin riviä tavatakseen veljensä, kun hän näki tutun henkilön. "Majuri Venable!" huudahti hän. Tämä käännähti huudahtaen: "Montague! Tulittepa oikeaan aikaan pelastamaan henkeni. Hankkikaa tuoli, olen seisonut jo kaksi tuntia."
"Mistä saan tuolin?"
"Ostakaa, tuolta Broodwaylta, maksakaa mitä tahansa."
Montague meni nahkatavarain kauppaan, jossa näki keveitä tuoleja. Hän selitti myyjälle asian, joka lupasi 10 dollarista ottaa vastaan isäntänsä moitteet. 50 senttiä maksoi hän pojalle, joka toi tuolin paikkaansa.
"En odottanut teitä täällä näkeväni", sanoi hän majurille. "Luulin teidän tietävän edeltä käsin."
"Hitto vieköön", mutisi toinen, "minulla on neljännesmiljona täällä."
"Minulla on vain neljännes siitä", sanoi Montague.
"Mitä? Mitä teette?"
"Annan olla. Uskon että uutinen on erehdyttävä ja että liike on terve."
"Mutta sieltä otetaan kaikki pois."