"Hän oli isäni orpana", sanoi Montague. "Hän pani rataan niin paljon rahaa, että hänen perheensä on ollut köyhänä siitä pitäen."
"Se oli onneton yritys. Oli paha, ettei kukaan suurkapitalisti ryhtynyt sitä kannattamaan."
"Niin minäkin ajattelen", sanoi Montague. "Nyt olenkin esittänyt asian eräälle."
"Niinkö?" sanoi eversti. "Ehkäpä minulle tehty tarjous tuleekin sieltä. Kuka se on?"
"Jim Hegan", sanoi Montague.
"Vai niin", sanoi eversti. "Mutta voihan hän tehdä tarjouksensa asiamiehen välityksellä."
Hetken kuluttua lisäsi hän: "Antakaa minulle korttinne. Ehkäpä saan jonkun innostumaan siihen tuumaan. Minulla on ystäviä, jotka luottavat Etelän tulevaisuuteen. Kuinka monta osaketta voitte hankkia ja millä hinnalla?"
Montagne otti esille kynän ja paperia ja muististaan luetteli Northern Missisippin osakkeenomistajat. Hän keskusteli pitkin ja poikin asian uuden ystävänsä kanssa. Kun Montaguen tuttava saapui, oli everstillä tiedossaan kaikki tosiasiat ja lupasi hän kirjottaa pian.
Aterian jälkeen Montague meni ylös äitinsä luo. "Tapasin erään isän vanhan tuttavan", sanoi hän.
"Kenet?"