"Eversti Colen", sanoi hän ja rouva Montagne oli oudoksissaan.
"Eversti Colen?" kertasi hän.
"Niin. Tässä on hänen korttinsa: Henry N. Cole, Seattle, Washington."
"En ole koskaan kuullut hänestä puhuttavan", sanoi rouva Montague.
"Ette kuullut!" huudahti Montague. "Hän on ollut meillä monasti ja tunsi isän, serkku Leen ja Dupreen sekä kaikki."
Mutta rva Montague vain pudisti päätään. "On voinut käydä meillä, mutta ei ole esitetty minulle." Montaguen mielestä oli tämä outoa, mutta hän ei olisi sitä asiaa paljoakaan enää ajatellut, jollei seuraavana aamuna olisi jotain tapahtunut. Hän tuli aikaisin toimistoonsa työhön ja tapasi puhdistajanaisen, jota ei ennen ollut huomannut. Tämä puhui hänelle.
"Anteeksi, herra", sanoi hän. "Minulla olisi teille asiaa."
"Mitä sitten?"
"Teitä vahditaan", sanoi vaimo.
"Mitä tarkotatte?"