"Olen varma siitä, että te voitte tämän selittää", sanoi hän.
"Mutta mitä selittämistä siinä on?" kysyi majuri. "Se merkitsee vain sitä, että Heganin mieltä kiinnittää teidän ratanne. Mitä muuta haluaisitte?"
"Mutta hän vakoiluttaa minua?"
"Entäs sitten? Sitä tehdään joka päivä. Puolenkymmentä toimistoa on sitä varten olemassa. Olkaa onnellinen, jos ne eivät ole kuunnelleet teidän telefoonikeskustelujanne, jäljentäneet sähkösanomianne ja tutkineet postianne."
Montague tuijotti häneen. "Jim Heganin lainen mies! Ja tuttava!"
"Tuttava?" sanoi majuri. "Loruja! Ei liikeasioissa ole tuttavia. Ja sivumennen sanoen, Jim Hegan ei kai tiedä koko jutusta mitään. Joku apulainen on saanut sen toimekseen ja muistaa hän sen taas kun saa raportin. Joku apulainen on vain ollut vähän kömpelö, siinä koko juttu."
"Mutta miksi urkitaan minun perheasioitanikin?"
"Tutkitaan tietysti, missä asemassa olette ja ja kuinka välttämätöntä teidän on myydä osakkeenne. Hän tietysti tahtoo osakkeet viidenkymmenen prosentin alennuksella. Olette onnellinen, jos ei pankkinne sano irti jotain lainoja."
Majuri katseli Montaguea hymyillen hänen naiivisuudelleen. "Missä sanoitte radan olevan. Missisippissä?"
"Niin", sanoi Montague.