Majuri mietti hetken, alkoi sitten äkkiä nauraa. "Hänen on paras olla varuillaan. Satun tietämään, että rva Ryder puuhaa avioeroa, ja jos teidän ihastuttava leskenne haluaa varjeltua sanomalehdiltä, saa hän olla varovainen suosiotaan jakaessaan."
IV.
Pari kolme päivää myöhemmin tapasi Montague Jim Heganin eräässä johtokunnan kokouksessa. Hän katsoi tätä tiukasti, mutta Hegan ei osoittanut mitään häiriön merkkiä. Hän oli niin kohtelias ja iloinen kuin konsanaan. "Sivumennen sanoen, herra Montague", sanoi hän, "siitä rautatiejutusta kerroin eräälle tuttavalle, jossa heräsi harrastus siihen. Saatte kai pian jotain tietoja häneltä."
"Olen kiitollinen teille", sanoi toinen ja siinä oli koko juttu.
Seuraavana päivänä oli sunnuntai ja Montague meni hakemaan Lucya kirkkoon. Hän kertoi tälle asian mainitsematta kuitenkaan eversti Colea, ei näet tahtonut häntä säikäyttää. Lucylla oli taas muita asioita mielessä. "Kai muistatte, Allan, että huomenna on vaunuparaati", sanoi hän.
"Kyllä."
"Hra Ryder on tarjonnut minulle paikan. Te tietysti olette tyytymätön."
"Lupasitteko mennä?"
"Kyllä. En luullut sen häiritsevän. Julkinen asiahan se on."
"Julkinen!" huudahti Montague. "Onpa tietenkin! Istua korkealla kaikkien nähtävillä ja sanomalehtimiesten kuvattavana. Ja sitten ne kertovat kuinka se viehättävä missisippiläinen leski oli Ryderin seurassa, ja koko seurapiiri urkkii niitä kuvia ja vilkuttaa silmiään ja tekee huomautuksia!"