Majuri hymyili. Häntä huvitti sanomattomasti Montaguen ällistys, kun hän kertoili esimerkkejä suurkaupungin turmeluksista.
"Tapahtuu sitä oudompaakin," sanoi hän. "Voisin esittää teille tässä huoneessa paraikaa olevan miehen, joka taistelee laivarakennushuijausta vastaan ja sai käsiinsä tärkeitä papereita. Ja hän istui vieressä, kun konttoristinsa ottivat niistä kolmekymmentäkin kopiota. Ja hän pani alkuperäiset paperit ja kolmekymmentä yksi kopiota yhtä moneen kaupungin talletusholviin ja otti yhden kotiinsa laukussa. Ja sinä yönä tuli murtovarkaita, jotka veivät sen laukun. Seuraavana päivänä kirjotti hän niille, joita vastaan taisteli: Olisin tänään lähettänyt teille kopion hallussani olevista papereista, mutta koska ne jo ovat teillä, esitän suoran vaatimukseni? Siinä kaikki, sovinto maksoi miljoonan pari."
Majuri pysähtyi ja katseli pitkin ruokasalia. "Tuossa on Dick Sanderson," sanoi hän osottaen ketterää sileäposkista nuorta miestä. "Hän edustaa New Jersey Southern rataa. Eräänä päivänä sanoi hänelle muuan lakimies päivällisillä: Huomenna esitän erään osakkeen omistajan jutun yhtiötänne vastaan. Hän selitti mitä se koski. Eikä Sanderson sanonut mitään, vaan meni telefooniin ja ilmoitti asian Trentoniin. Ja seuraavana päivänä lainlaatijakunnan molemmat huoneet hyväksyivät lain, joka teki jutun mitättömäksi. Sen tempun uhri on nyt New-Yorkin kuvernöörinä, ja jos tapaatte hänet, voitte kysyä."
Hetken vaitiolon jälkeen sanoi majuri äkkiä: "Sivumennen sanoen, tehän olette tuottaneet tänne kauniin lesken Missisipistä — rva Taylor lienee hänen nimensä?"
"Niin on", sanoi Montague.
"Kuulin Stanley Ryderin jo ihastuneen häneen."
Montaguen kasvot synkistyivät. "Ikävä että olette kuullut."
"Mikä? Hän on huvittava tuota rouvaa."
"Lucy on kokematon New-Yorkissa", sanoi Montague.
"En luule hänen oikein ymmärtävän, mitä lajia miehiä Ryder on."