Montague istui mietteissään. "Sanoitteko että he kuuntelevat toisten telefoonipuheluja?"
"Niin sanoin."
"Ja voivatko ne sen tehdä!"
"Sanon että kahdella ja puolella sadalla hankin teille pikakirjoitusselostuksen siitä, mitä puhutte kenen kanssa tahansa vuorokauden kuluessa."
"Tuo kuuluu uskomattomalta. Kuka sen tekee?"
"Lankaurkkijat. Vaarallista työtä, mutta hyvä palkka. Eräs tuttavani oli kerran liikehommissa, jotka koskivat telefooniyhtiötä ja hän muutti lankansa toiseen osastoon ja hän suoritti asian loppuun, ennenkuin toisella puolen aavistettiin mitään."
"Entä posti?"
"Posti! Se on helppo juttu. Vuorokauden voi aina toisen postia viivyttää ja valokuvata kirjeet. Postiin pantavat kirjeet voi myös kopioida, jollei ole hyvin varuillaan. Vakooja pistää kirjeenne päälle vain sinisen tai keltasen kirjeen ja postiväki huomaa sen."
"Mutta senhän silloin tietää hyvin moni!"
"Eipä suinkaan. Se on erikoinen ala postissa. Aina on valtion salapoliiseja vahtimassa rikollisia. Niistä voi jonkun lahjoa ja saada rikollisensa epäiltyjen listalle."