Samassa ilmestyi rouva Prentice ja sanoi: "Aiotteko puhua liikeasioista koko illan? Tulkaa sitten tänne ja puhukaa meillekin."
He nousivat ja seurasivat tätä vierashuoneeseen ja Montague istui sohvalle rva Prenticen ja tuon nuoren miehen kanssa.
"Mitä puhelitte Dan Watermanista?" kysyi rouva tältä.
"Pitkä juttu", sanoi Curtiss, "mutta te naisethan ette välitä
Watermanista."
Montague vartioi katsein Lucya eikä voinut pidättää pientä hymyä.
"Kuinka ihmeellinen mies hän on!" sanoi rva Prentice. "Ihailen häntä enemmän kuin ketään muuta Wall kadun miestä." Sitten kysyi hän Montaguelta: "Oletteko tavannut häntä?"
"Kyllä", sanoi hän ja lisäsi: "Näin hänet tänään."
"Minä näin hänet viime sunnuntaina", sanoi rva Prentice, "Pyhän Neitsyen kirkossa, jossa hän kokosi kolehdin. Eikö ole ihmeellistä, että mieheltä, jolla on niin paljon asioita mielessä, riittää kirkollekin huolenpitoa?"
Ja Montague katsahti taas Lucyyn, jonka näki purasevan huultaan.