Vasta viikon kuluttua tapasi Montague Lucyn taas. Tämä tuli Alicen luo välipalalle eräänä päivänä, kun hän sattui olemaan kotona aikaisin.
"Eilen olin Frank Landisilla päivällisillä", sanoi Lucy. "Ja kenen luulette minun tavanneen — ystävänne, rva Winnie Duvalin."
"Todellako", sanoi Montague.
"Puhelin paljon hänen kanssaan ja pidin hänestä paljon."
"Hänen tuttavakseen on helppo päästä. Mistä puhuitte?"
"Kaikista asioista, paitsi yhdestä."
"Mitä tarkotatte?"
"Vai ette muka ymmärrä! Winnie rouva tietää, että olen ystävänne ja kaikki, mitä hän puhui, oli tarkotettu teille; tunsin sen koko ajan."
"No mitä hän sitten sanoi?" kysyi Montague hymyillen.
"Hän haluaa tiedottaa teille, että hän on iloinen eikä kuihdu takianne. Ja sitten hän kertoi harrastuksistaan."