"Ja miten menee, Allan?" hän kysyi.
"Lakiasioita harrastelen", hän sanoi. "En tee rikkauksia, mutta koetan maksaa laskuni. Sitä eivät kaikki tee tässä kaupungissa."
"Arvaa sen", sanoi Lucy. "Nuo kaikki Viidennen Avenuen kaupat! Minä tietysti tuhlaan ensi viikkona koko omaisuuteni. Ja tämä hotelli — ihan pelottaa."
"Oliver on sanonut hinnat, vai?" sanoi Montague nauraen.
"Hän sai hengitykseni pysähtymään", sanoi Lucy. "Kuinka minä koskaan voin täällä asiani hoitaa?"
"Järjestätte ne hänen onnelleen", sanoi Montague. "Hän on ottanut teidät huostaansa eikä haluaisi minun sekaantuvan siihen asiaan."
"Mutta minä tahdon teiltä neuvoa", sanoi Lucy. "Te olette toimen mies ja Ollie ei ole koskaan ollut muuta kuin poikanen."
"Ollie on oppinut yhtä ja toista New Yorkissa."
"Selitän asemani sangen pian", jatkoi hän. "Hän toi minutkin tänne ja selitti, että minun oli näin elettävä, jos mielin päästä seurapiiriin. Yritin ensin, mutta huomasin, etten pitänyt siitä ja lopetin. Me asumme eräässä vuokratalossa sivummalla Viidenneltä Avenuelta ja maksamme noin kymmenennen osan näistä hinnoista. Nyt riippuu siitä, pyrittekö seurapiiriin, teidän suhteenne minuun ja Ollie'en."
Lucy rypisti otsaansa ajatellen. "En tullut New Yorkiin hautautuakseni täyshoitolaan", hän sanoi "Tahdon tavata ihmisiä."