Montague ei ymmärtänyt suuttua. Hänkin tuijotti ja sanoi: "En ymmärrä teitä."
"Ette?" sanoi toinen nauraen häntä vasten silmiä. "Tiedän sitte enemmän kuin te."
"Mitä tarkotatte?"
"Teidän edustamanne henkilö ei ole enää niiden osakkeiden omistaja."
Montague pidätti henkeään: "Ei ole omistaja!"
"Eipä tietenkään", sanoi Hanson. "Hän myi ne kolme päivää sitten." Ja voimatta pidättää tyytyväisyyden ilmettä, lisäsi hän: "Hän myi ne Stanley Ryderille. Ja hän myi ne sadalla kuudellakymmenellä, jos tahdotte tietää ja sai sadanneljänkymmenen velkakirjan kuudelle kuukaudelle."
Montague oli kuin puulla päähän lyöty. Hän voi vain tuijottaa.
Toinen näki, että hänen hämmästyksensä oli todellinen ja hymyili ivallisesti. "Teidän edustamanne henkilö on nähtävästi toiminut ohitsenne", sanoi hän.
Montague nousi ja kumarsi kohteliaasti. "Pyydän anteeksi, hra
Hanson", sanoi hän hiljaa. "Vakuutan, etten tuntenut asiaa."
Kun mies oli lähtenyt, nojautui hän pöytäänsä ja tuijotti eteensä.
"Stanley Ryderille!"