Hän soitti ystävälleen: "Lucy, onko totta, että olette myynyt osakkeet?"
Hän kuuli tämän hengähtävän. "Vastatkaa!" huusi hän.
"Allan, te suututte minuun —"
"Vastatkaa, oletteko myynyt ne osakkeet?"
"Kyllä, Allan; en tarkottanut —"
"En puhu asiasta puhelimitse", sanoi hän. "Pistäyn kotimatkalla teillä. Olkaa kotona. Asia on tärkeä." Ja hän ripusti kuulotorven paikoilleen.
Määräaikana tuli hän ja Lucy oli odottamassa. Tämä oli kalpea ja hämillään, ei noussut tervehtimään, tuijotti vain hänen kasvoihinsa.
Montague oli synkkä. "Tämä juttu on ollut kiusallinen," sanoi hän, "sitä on tarpeeton pitkittää. Olen tehnyt päätökseni, niin ettei siitä keskustella. Teidän asioitanne en tästälähtien voi hoitaa."
"Allan!" huudahti Lucy.
Montaguella oli laukku, jossa olivat kaikki Lucyn paperit. "Toin kaikki tänne. Tässä ovat tilit ja kirjeenvaihto. Kuka tahansa voi ottaa niistä selvän."