Toukokuu oli jo pitkälle kulunut ja useimmat Montaguen tuttavat olivat kesäasunnoillaan, ja niillä, jotka olivat pöytäänsä sidotut, oli jahdit ja automobiilit ja yksityisvaunut ja menivät he joka iltapäivä maalle. Montague oli kutsuttu seuraavaksi viikoksi Eldridge Devonille, jossa Alice oli ollut viikon; mutta hän ei voinut lähteä ennen lauantaita, jolloin hän kulki Hudsonia ylös Devonin kolmensadan jalan höyryjahdilla "Triton."
Joku epäystävällinen henkilö oli sanonut Montaguelle, että Devon on "elävä haukotus", mutta hän näytti olevan hyvin elonhaluinen sinä lauantaina. Hän oli päässyt vakaumukseen, että muuan uusi ja vasta vähän ilmoitettu automobiili oli osottautunut paremmaksi kuin hänen edelliset seitsemäntoista vaunuaan ja oli hän hankkinut niitä kolme, ja kun Montague istui Tritonin kannella ihaillen mahtavaa virtamaisemaa, kuuli hän korvissaan tasasena huminana Devonin äänen, joka puhui pyöräin kantokyvystä ja vesikääreisistä sylintereistä.
Yksi näitä uusia vaunuja oli vastassa Devonin yksityislaiturilla ja kiidätti heidät yli mäen päärakennukselle. Devonin tila ei ollut koskaan Montaguesta näyttänyt niin ihmeelliseltä kuin nyt, kun puut olivat täydessä kukassa ja kevään ihmeet kaikkialla. Virstamäärin näkyi mäenrinteitä rehevine ruohostoineen, mutta Eldridge Devon ei muuta ajatellut kuin miten niillä voi lennättää golfipalloja. Montague ei koskaan ollut niin tuntenut tämän seurapiirin ihmisten surkeata tylsyyttä kuin seisoessaan tämän palatsin satumaisella portahistolla ja katsellessaan Hudsonin valtavaa vuota yli bridgea pelaavan rva Aldenin ja tämän tuttavain päitten.
Aterian jälkeen hän lähti kävelylle Alicen kanssa ja tämä kertoi tapahtumia: "Ja nuori Curtiss oli täällä jonkun päivän. Hän sanoi tavanneensa sinut. Mitä pidät hänestä?"
"Tuntui järkevältä pojalta."
"Pidän hänestä paljon", sanoi Alice. "Meistä voi tulla hyvät tuttavat. Hänen kanssaan on hauska puhua; kuten tiedät oli hän Cuban sodassa ja on hän ollut ratsaspaimenenakin ja hän osaa kertoa seikkailuistaan. Eikö hän ole etevä lakimies."
"Hän on tunnetun toiminimen jäsen ja tuskinpa sinne kyvyttömänä olisi päässyt."
"Hän on Laura Heganin hyvä ystävä", sanoi Alice. "Laura oli täällä päivän. Hän ei hyväksy kaikkia."
Montague kertoi kerran olleensa tämän luona vieraisilla eräällä lähitilalla.
"Puhelin hänen kanssaan", sanoi Alice. "Hän kutsui minut sinne välipalalle ja vei ajelemaan. Pidin hänestä enemmän kuin alussa luulinkaan. Pidätkö sinä hänestä, Allan?"