"Hitonmoinen joukko keikareita. Huvittelevat tekemällä pilaa minusta.
Väliin suututtaa, mutta sitten ajattelee, ettei väliä."
Montague oli kysyä, miksi hän sitten oli tullut tänne, mutta ei välittänyt. Auto kulki komeata tietä ja Gamble näytteli palatseja jutellen niiden omistajista omaan tapaansa.
"Katsokaas tuota keltasta tiilitaloa. Se on Allis'in, rautatieherran. Kolme vuosikymmentä sitten oli hänellä Pittsburgissa yhdet lastenvaunut kolmea lasta varten ja itse hän niitä lykkäili. Lainaili silloin rahaa minulta, mutta katsoo nyt toisaanne, kun vastaan sattuu. Oli teräsasioissa kuusi, kahdeksan vuotta sitten. Myi pois, kun terästrustia hommattiin. Oletteko kuullut?"
"Enpä ole."
"Jos olette rupeamassa tappelemaan teräsjoukon kanssa, niin on hyvä tietää. Tunnetteko Jim Staggin?"
"Wall kadun miehen, nimeltä vain."
"Hänen viime huvituksensa oli pitää nyrkkitappelut hienossa New Yorkin hotellissa. Neekeri pukkasi toisen läpi suuren peilin. Stagg tulee villiltä Länneltä ja hänellä on temput, jotka nostavat tukan pystyyn. Joku aika sitten hän ahdisti pörssissä Tennessee Southernia ja valtasi sen, ja vanha Waterman sanoo ottaneensa sen häneltä pois, kun hän ei sitä kuitenkaan olisi osannut hoitaa. Se oli bluffia vain, sillä Waterman käyttää häntä apurinaan. — No niin, tuossa kahdeksan vuotta sitten oli Staggilla hallussaan suuri terästehdas Lännellä. Allisilla oli Indianassa tehdas, joka häiritsi heidän liikettään. Kerran oli Stagg joukkoineen hummannut monta päivää ja eräänä yönä kun tuli Allis'ista puhe, sanoi hän: 'ostetaan koko roska'. Ja he tilasivat ylimääräisen junan ja kuorman samppanjaa ja lennättivät Indianaan. Tulivat kello 4 aamulla Allisin portaille, soittivat ja jyskivät, kunnes lakeija tuli avaamaan."
"Onko Allis kotona?" kysyi Stagg, ja ennenkuin toinen ennätti vastata, työntyi koko sakki sisään ja Stagg mylvi yläkerran portailla kuin härkä: "Allis, tulehan alas!"
Puolkuoliaaksi säikähtyneenä tuli toinen yöpuvussaan ovelle.
"Me tahdomme ostaa tehtaat", sanoi Stagg.