"Ollie näyttää olevan ukon suosiossa. Minä", lisäsi hän selittäen, "tapasin hänet Brooklynissa, jossa hän oli laivaveistämön upseerien hyvä tuttava. Liikkeestään vetäytyneitä miljoneereja ei aivan usein tipu heidän tielleen."
"Ei kai", hymyili Montague. "Mutta hämmästyin minä tavatessani hänet täällä."
"Te tapaatte hänet taivaassa," sanoi toinen nauraen, "jos hän päätti sinne päästä. Hän on hyväntahtoinen mies, mutta joka luulee, ettei Gamble tiedä mitä tahtoo, erehtyy pahasti."
Montague muisteli tätä lausetta aterialla, jossa istui hra Gamblea vastapäätä. Vivie Patton pommitti häntä laihoilla sukkeluuksilla ja hän nauroi iloisesti. Montaguelle oli tämä arvoitus. Totta kyllä että mies oli rikas ja tuhlasi rahaa kuin vettä, mutta eihän tässä joukossa ollut rahan puutetta. Montague ihmetteli, oliko Gamble täällä toisten jalkain pyyhkeenä, sillä tuon nousukkaan ja noiden perinnöllisten miljonäärien ero oli silmiinpistävä. Hän oli kuin öljyn perikuva, löntteröinen ja epämiellyttävä; muissa oli öljy jo jalostettu hienoksi hajuvedeksi. Mutta jotenkin tuntui hän heistä kaikkein inhimillisimmältä. Hän oli kyllä itsekäs ja harrasti itseään, mutta hän harrasti myös muita, kun sen sijaan rva De Graffenriedin seurapiirin kesken pidettiin alhaison merkkinä, jos harrasti mitään.
Montagueen Gamble näkyi erikoisesti kiintyneen syistä, jotka itse kai tiesi. Aterian jälkeen hän taas tuli tämän luo sanoen: "Kuulin Ollielta, että olette ensi kertaa täällä."
Montague myönsi ja Gamble sanoi: "No sittenhän pitää näyttää teille kaupunkia. Minulla on autoni täällä."
Ja hän vei Montaguen suureen punaseen matkavaunuun, jossa oli erikoinen, matala istuin sen omistajaa varten. Istuutuessaan sanoi hän: "Komea paikka tämä?"
"Hauska pistäytyä."
"Samat sanat. Minusta on hauskempi olla kesällä sellaisessa paikassa, missä saa riisua takkinsa. Ja olut on samppanjaa parempaa kuumalla."
Kun Montague ei vastannut, jatkoi Gamble: