"Tässä, naiset ja herrat, on Landisin linna ja tuossa on Jonesin.
Kerran hra Smith kyllästyi vaimoonsa ja hra Jones omaansa ja he
vaihtoivat, ja nyt asuu rva Smith Jonesin talossa ja rva Jones
Smithillä. Hei hevoset!"
XIII.
Alice oli liikkeellä ajoissa ennättääkseen kirkkoon Harry Curtissin kanssa, mutta Montague, joka todella tahtoi levätä, nukkui myöhempään. Noustuaan tapasi hän kadulla rva De Qraffenriedin, joka kutsui hänet lunchille. Hän meni ja tapasi nelisenkymmentä henkeä, jotka olivat yhtä tilapäisesti kutsutut. Siellä oli myös hänen veljensä Ollie ja — hänen suureksi hämmästyksekseen tämän ystävä Gamble. Moitteettomassa pursipuvussa näytti tämä lihakas aika koomilliselta. Tavallisella tunkeilevaisuudellaan tervehti hän Montaguea: "Mitä kuuluu. Olenpa kuullut teistä sitte viime tapaaman."
"Mitä olette kuullut?"
"Että olette tekemisissä Missisippi Teräsyhtiön kanssa."
"Tavallaan."
"Olkaa varuillanne — ne ovat liukasta väkeä. Liukkaampia kuin trustiherrat." Ja silmäänsä vilauttaen lisäsi hän: "Minä tapaan sanoa, että öljyalalla on kahta lajia lurjuksia; ne jotka voivat luottaa toisiinsa, ovat trustissa; ja ne joihin pirukaan ei voi luottaa, ovat riippumattomat. Tiedän, sillä kuuluin jälkimäisiin."
Gamble nauroi makeasti sukkeluudelleen. Samalla pysäytti hän erään herran sanoen: "Hei, kapteeni Gill, saanko esittää teille herra Montaguen, Oliverin veljen." Ja hän jätti heidät juttelemaan.
Kapteeni Henry Gill oli päällikkönä laivalla, joita hallitus lähetti
Newportiin ilmeisesti vain iloa ylentämään. Hän oli mainio tanssija
ja naisten suosikki. Keskustelun aluksi kysyi kapteeni: "Onko herra
Gamble vanha tuttavanne?"
"Olen tavannut hänet kerran veljeni seurassa."