Petteri käveli katua pitkin hieroen kipeitä housujaan ja nyyhkien itsekseen. Nyt Petteri käsitti selvästi, miltä punikeista tuntui. Tässä olivat nyt nämä rikkaat loiset riistäen työläisten työstä ja eläen palatseissa — ja mitä olivat he tehneet ansaitakseen sen? Mitä tulevat he koskaan tekemään köyhälle miehelle muuta kuin halveksivat häntä ja potkivat häntä housun takapuoleen? Ne ovat roikka julmureita! Petteri näki äkkiä eilisillan tapaukset aivan toisessa valossa, ja hän toivoi että kaikki kauppakamarin ja tehtailijain ja kauppiasten liiton nuoremmat jäsenet olisivat samassa paikassa, jotta hän voisi lähettää heidät helvettiin yhdellä kertaa.
Eikä tämä mielentila ollut aivan ohimenevää laatua. Petterin housujen takapuoli oli niin kipeä että hän vaivoin voi kestää katuvaunukyytiä kotiinsa, ja koko matkan Petteri suunnitteli, miten hän kostaa Mr. Goddille. Hän muisti sitten että Mr. Godd on Nelse Ackermanin liiketoveri; ja Petterillä oli nyt urkkija Nelse Ackermanin kotona ja valmisteli jonkinlaista "tekopeliä"! Petterin tulee tarkoin ottaa selvää, eikö hän voisi alkaa ja suunnitella jotakin dynamiittisalaliittoa Mr. Goddia vastaan! Hän tulee alkamaan heti agitatsionin Mr. Goddia vastaan radikalisissa piireissä, ja ehkä hän voisi saada joitakin "tuplajuulaisia" sieppaamaan kiinni hänet ja sitomaan puuhun ja ruoskimaan niin että jumalauta!
LXV.
Näitä miettien meni Petteri American hotelliin, jossa McGivney oli luvannut tavata häntä sinä iltana. Petteri meni huoneeseen 427, ja kun hän oli väsynyt edellisen yön seikkailuista, asettui hän vuoteelle ja nukkui. Ja kun hän sen jälkeen avasi silmänsä, ei hän ollut varma vaivasiko häntä painajainen, vai oliko hän kuollut nukkuessaan ja mennyt helvettiin Mr. Goddin kanssa. Joku ravisteli häntä ja sanoi vihasella äänellä: "Nouse ylös!" Petteri avasi silmänsä ja näki että se oli McGivney; ja sehän oli hyvä, olihan aivan luonnollista että McGivney hänet herättää. Mutta mitä tämä on? McGivneyn ääni oli vihainen, McGivneyn kasvojen ilme oli synkkä ja uhkaava ja — kaikkein hämmästyttävintä — McGivneyllä oli revolveri kourassa ja tähtäsi Petteriä keskelle naamaa!
Se kokolailla vaikeutti Petterin heräämistä, sillä hän ei voinut uskoa olevansa hereillä; se myöskin vaikeutti McGivneyn yrityksiä saada häneltä tietoja, sillä Petterin leuka oli venähtänyt lonkolleen ja hän katsoi kauhistunein silmin revolverin piipunreijästä suoraan sisälle.
"J-jumalani-ju-jumalani, Mr. McGivney, mi-mi-m-mitä! tämä on?"
"Nouse ylös!" sähisi rotannaamainen mies, lisäten inhottavan haukkumasanan. Hän sieppasi Petteriä takinkauluksesta ja nykäsi hänet seisaalleen, pitäen yhä revolveria miltei kiinni Petterin naamassa. Ja Petteri parka, koettaen epätoivoisesti keräillä älynsä sirpaleita, mietti viittä tai kuutta hurjaa selitystä tähän arvotukseen. Olisikohan mahdollista että McGivney oli saanut kuulla että hän oli julistanut Mr. Goddille olevansa punikki? Olisivatkohan punikit paljastaneet hänet? Vai oliko McGivney yksinkertaisesti tullut hulluksi ja että Petteri oli nyt kahdenkesken huoneessa raivohullun kanssa?
"Mihin olet pannut rahat, jotka annoin sinulle muutama päivä sitten?" kysyi McGivney ja lateli yhä lisää pöyristyttäviä haukkumasanoja.
Petteri alkoi luonnollisesti heti puolustautumaan. Olipa hän kuinka säikähtänyt tahansa, ei Petteri aikonut niinkään ilman muuta luopua rahoistaan.
"Olen ne k-kuk-ku-kuluttanut, Mr. McGivney."