"Valehtelet!"
"En, en."
"Kerro, minne olet pannut nuo rahat!" intti toinen, kasvot kamalasti vihan vääristäminä ja revolverin piippukin näytti vapisevan vihasta. Petteri alkoi väittää että hän oli kuluttanut joka sentin. "Pane se oksentamaan rahat, Hammett!" sanoi McGivney; ja nyt vasta Petteri huomasi että huoneessa oli toinenkin mies. Revolverin piipunreikä oli niin kiinnittänyt hänen huomionsa, ettei hän ollut huomannut mitään muuta.
Hammett oli suurikasvuinen mies ja hän astui Petterin taa ja tarttui yhteen Petterin käsivarsista ja väänsi sitä taaksepäin ja sitten ylös harteiden väliin. Kun Petteri aikoi kirkua, painoi hän toisen kätensä Petterin suulle, jolloin tämä huomasi, että kaikki on mennyttä. Hän ei voinut puolustaa rahojaan tuolla hinnalla. Kun McGivney kysyi: "Kerrotko missä rahat ovat?" nyökkäsi Petteri ja koetti vastata nenänsä kautta.
Hammett otti kätensä hänen suultaan. "Missä ne ovat?" Ja Petteri vastasi: "Oikeassa kengässäni."
Hammett avasi kengännauhan ja otti kengän jalasta, veti sitten pois sisäpohjan ja sen alla oli ohut silkkipaperiin kääritty kääre, ja siinä oli McGivneyn antamat tuhat dollaria, kolmesataa dollaria, jotka Petteri oli säästänyt Nelse Ackermanilta saamistaan rahoista ja sitä paitsi kaksisataa dollaria, jotka hän oli säästänyt palkastaan. Hammett laski rahat ja McGivney pisti ne taskuunsa, jonka jälkeen hän komensi Petteriä panemaan kenkä jalkaansa. Petteri totteli vapisevin sormin, sillävälin koettaen pitää toisen silmänsä revolverin piipunreijässä ja toisen McGivneyn rotannaamassa.
"M-i-mikä vaivaa, Mr. McGivney?"
"Kyllä saat tietää" oli vastaus. "Marssi nyt alakertaan, ja muista, että tämä revolveri ja minä tulemme perässä, ja tässä revolverissa on kahdeksan kuulaa, ja jos liikautat sormeasikaan, lähetän ne kaikki sinuun."
Ja niin menivät Petteri ja McGivney ja Hammett ulos hotellista ja astuivat automobiiliin. Hammett ajoi ja Petteri ja McGivney istuivat takaistuimella ja McGivneyn käsi oli taskussa ja siinä revolveri, sormi liipasimessa ja piipunsuu kohdistettuna Petterin keskiruumista kohti. Petteri totteli kaikki määräykset heti ja heitti pois kyselemisensä, kun huomasi, ettei saa vastausta.
Sillävälin koetti hän käyttää kaikki piloille säikytetyt järkensä sirpaleet tämän ongelman ratkaisuun. Hän koetti arvailla, mutta paras tulos siitä oli, että Guffey oli äkkiä päättänyt uskoa Joe Angellin kertomusta eikä Petterin. Mutta miksi tämä pyssyseikkailu ja nämä muut liikkuvakuvatemput? Petteri ei käsittänyt ja jätti arvailun sikseen; ja paras olikin, sillä se, mitä todella oli tapahtunut, oli niin vaikea arvata, ettei Petteri eikä kukaan muukaan olisi sitä voinut arvata milloinkaan.