LXVI.
Petteri vietiin raitiotrustin salapoliisilaitoksen konttoriin, jonne Petteri ei ollut saanut koskaan ennen mennä. Se oli Merchants' Trust rakennuksen neljännessätoista kerroksessa, ja oveen oli maalattu: "American City Maa & Kiinteimistöyhtiö. Käykää sisälle." Ja kun kävi sisälle, niin huomasi tavallisen kiinteimistökonttorin, ja vasta kun oli kulkenut usean oven läpi, tuli niihin huoneisiin, joissa Guffey kumppaneineen johti kaupungin suurliikemiesten urkkimisjärjestelmää.
Petteri vietiin yhteen näistä huoneista ja siellä oli Guffey; ja heti kun Guffey näki Petterin kävi hän uhkaavana nyrkkiään heristäen kohti: "Sinä saastainen penikka!" huusi hän. "Sinä kurja ja vaivainen pentu! Haiseva, luihu koira!" Hän puhkui vielä lisää verrannollisia, koiramaailmaa ja Petteriä selittäviä lauseitaan.
Petterin polvet tutisivat, hänen hampaansa kalisivat ja hän tarkkaan seurasi Guffeyn sormien liikkeitä ja jokaista vihasta väännähdystä hänen kasvoillaan. Petteri oli valmistautunut vastaanottamaan kaikkein kamalinta rääkkäystä, mikä hänen osalleen oli vielä tullut; mutta vähitellen hänelle selveni, että häntä ei tullakkaan kiduttamaan, hänelle vain raivotaan ja häntä haukutaan — eikä sanoja löydy kuvaamaan helpotusta hänen sielussaan. Viettämänsä katurotan elämän kuluessa oli Petteriä haukuttu useammalla tavalla ja nimityksillä kuin Guffey voi keksiä, vaikka kuluttaisi siihen kuukauden. Jollei Guffey aijo tehdä muuta kuin kävellä rajusti edestakaisin huoneessa ja aina sivumennen heristää nyrkkiään Petterin leuvan alla, ja verrata häntä kaikellaisiin kotieläimiin, niin Petterin on helppo kestää se ilman valituksia.
Hän herkesi koettamasta saada selville, mitä oli tapahtunut, koska hän huomasi, että se raivostutti Guffeyn äärimmäisyyksiin saakka. Guffey ei halunnut puhutella Petteriä, hän ei halunnut kuulla Petterin katuoja-pennun ääntä. Hän halusi vain keventää raivolastiaan ja hän halusi, että Petteri kuuntelee tyytyväisenä, ja Petteri teki niin. Mutta sillävälin Petterin aivot tekivät ankaraa työtä, hän koetti kuulla viittauksia siitä, mitä pirua tämä oikein merkitsi. Yksi asia oli vallan selvä — olipa se mitä tahansa, niin oli se jo tapahtunut; kaikki oli valmista, eikä puuttunut muuta kuin hautajaiset. Ne olivat ottaneet Petterin rahat, kaippa hautajaiskustannuksiksi, eivätkä ne näkyneet toivovankaan saavansa hänestä irti mitään muuta.
Vähitellen tuli lisää oireita. "Vai luulit sinä alkavasi oman liikkeen?" rähisi Guffey, ja hänen nyrkkinsä, joka oli Petterin nenän alla, läsähti nenään niin ankarasti, että Petterin kaulassa niksahti kuin aikoisi se mennä sijoiltaan.
"Ahaa!" ajatteli Petteri. "Nelse Ackerman on kertonut!"
"Luulit kerääväsi omaisuuden ja heittäväsi pois kaikellaisen työn ja eläväsi tuloillasi!"
Niin se oli varmastikin! Mutta mitähän Nelse Ackerman on kertonut, koska se on vaikuttanut noin pahaa?
"Aijot pitää omaa urkkijaasi, rakentaa ehkä oman salapoliisilaitoksen ja potkia minut virasta!"