"Jumala!" mietti Petteri. "Kuka on sanonut noin?"
Sitten äkkiä Guffey pysähtyi hänen eteensä: "Näinkö sinä ajattelit?" kysyi hän. Hän toisti kysymyksensä ja näytti siltä, että hän todella halusi vastausta. "E-e-en", änkötti Petteri. Mutta nähtävästi ei tämä vastaus ollut Guffeyn mieleen, koska hän sieppasi Petteriä nenästä ja kiersi sitä niin, että Petterin silmiin tuli kyyneleitä.
"Mitäs sitten?" Pirullinen hymy leikki hetken tämän urkkijajärjestelmän pään kasvoilla, sitten hohotti hän vasten Petterin kasvoja myrkyllisen halveksivaa pilkkanaurua. "Ehkä luulit, että hän tosiaankin rakasti sinua! Oliko niin? Luulitko, että hän todella rakasti sinua?" Ja McGivney, Hammett ja Guffey hohottivat yhteen ääneen, ja Petterin mielestä tämä oli kuin kaikkein alimman helvetin pääjehujen ivaa. Nämä sanat iskivät silmänräpäyksessä Petterin ilmalinnan pirstaleiksi. Guffey oli saanut tietää jotakin Nellistä!
Matkalla Guffeyn konttoriin oli Petteri muistellut Nellin neuvoa: "Pysy lujana, Petteri, pysy lujana!" Hän oli aikonut pysyä lujana kaikesta huolimatta, mutta nyt hänelle selveni silmänräpäyksessä, että kaikki on menetetty. Miten hänelle oli enää mahdollista pysyä lujana, kun Nell itsekään ei ollut pysynyt lujana?
Guffey huomasi näiden ajatusten liikehtelemisen Petterin silmistä, ja hänen pilkkansa muuttui ärjynnäksi. "Vai aijot sinä nyt kertoa minulle totuuden, häh? No, sattuu nyt niin, ettei sinun tarvitse kertoa mitään!"
Sitten hän taaskin alkoi kävellä edestakaisin huoneessa. Hänen raivonsa oli niin suuri, että hänen täytyi kävellä kauvan ennenkuin tyyntyi. Mutta viimein hän meni työpöytänsä ääreen, ja istuutui, vetäen auki erään laatikon ja ottaen sieltä paperin. "Näen, että koetat miettiä jotain uutta valetta kertoaksesi sen minulle", sanoi hän. Eikä Petteri yrittänytkään sitä kieltää, sillä joka sana, minkä hän oli sanonut, oli vain lisännyt Guffeyn raivoa. "Samapa se", sanoi Guffey, "luen sinulle tämän jotta kuulet miten asiat ovat — ja myöskin sen, kuinka monenlainen hölmö sinä olet."
Ja hän alkoi lukea kirjettä. Ennenkuin Petteri oli kuullut ensimäisen lauseen loppuun, tiesi hän jo, että kirje oli Nelliltä, ja samalla hän myöskin tiesi, että hänen ilmalinnansa on ikuisiksi ajoiksi hävitetty. Niniveen rauniot eivät olleet niin synkeän toivottomat!
'Rakas Mr. Guffey', kuului kirje.
'Olen suruissani, että minun täytyy teidät jättää, mutta viisikymmentä tuhatta dollaria on suuri summa rahaa, ja kaikkihan joskus kyllästymme työhön ja haluamme lepoa. Tämä kertokoon teille, että Ted Crothers on juuri murtautunut Nelse Ackermanin kassakaappiin hänen kotonaan, ja meillä on nyt liberty-bondeja ja jalokiviä, jotka arvostelemme viideksikymmeneksi tuhanneksi dollariksi, ja tiedättehän, että Ted on mainio jalokivien tuntija.
'Nyt luonnollisestikin keksitte, että olen ollut työssä Mr. Ackermanin kotona ja aijotte koettaa saada minut kynsiinne, joten lienee parasta kertoa teille miten asiat ovat ja että te ette hyödy siitä paljoakaan, että saatte meidät kiinni, sillä me satumme tietämään totuuden Goober-jutusta ja kaiken muunkin, mitä teidän toimistonne on työskennellyt viime vuoden kuluessa American Cityssä. Kysykää Petteri Gudgelta, niin hän ehkä kertoo tästä tarkemmin. Me yhdessä Petterin kanssa suunnittelimme dynamiittijuonen, mutta ette voi syyttää Petteriä, sillä hän teki vain niinkuin minä käskin. Hänellä ei ole kylliksi järkeä ollakseen vaarallinen, ja hän on tavallisen hyvä urkkija, jos häntä kohtelee hyvin, mutta pitäkää hänet erillään naisista. Ja se on helppoa, jollette anna hänelle rahaa, sillä niinkuin tiedätte, ei hän ulkonäöltään ole mikään, eivätkä naiset välittäisi hänestä vähääkään, jollette maksaisi hänelle liian suurta palkkaa.