'Petteri kertoo teille miten suunnittelimme tuon dynamiittijuonen, ja luonnollisestikaan te ette haluaisi punikkien tästä tietävän mitään, ja voitte olla varma siitä, että jos Ted ja minä vangitaan, niin kyllä keksimme jonkun keinon, jolla saamme koko jutun punikkien tiedoksi. Jos pysytte alallanne, niin emme sano siitä koskaan sanaakaan, ja teillä on mainio dynamiittisalajuoni todistuksineen päivineen, joilla voitte tuhota kaikki punikit, jonka voitte laskea tulleen maksamaan viisikymmentä tuhatta dollaria — helppo hinta, kun ottaa huomioon, että Nelse Ackerman on maksanut paljoa enemmänkin teidän hommistanne eikä teillä ole ollut näyttää puoleksikaan näin hyviä tuloksia. Tiedän että suututte kauheasti lukiessanne tämän, mutta miettikää asiaa ja pitäkää paita housuissa. Lähetän tämän kirjeen lähetin kautta, jotta voitte saada heti käsiinne Nelse Ackermanin ja kehottaa häntä olemaan sanomatta sanaakaan tästä poliisille, sillä tiedättehän mitä siitä seuraisi — jos nuo lapset saavat tästä vihiä, niin joutuu se heti sanomalehtiin ja punikkien tiedoksi, ja siitä olisi paljon haittaa teidän salajuonellenne. Ja sitäpaitsi, nyt kun noita punikkeja on rääkätty ja Shawn Brady lynkattu, ei olisi teidän mieleistänne, että tulisi tiedoksi, että teidän toimistoonne kuuluvat urkkijat ovat syypäitä koko dynamiittijuttuun. Ted ja minä tulemme pysymään hieman syrjässä, emmekä aijo myydä jalokiviä aivan heti, joten kaikki on hyvin.
Kunnioituksella,
Edythe.'
'P.S. Luonnollisestikaan ei ole Petterin syy, että on niin kovin 'naisten perään', ja hän olisi varmasti uskollisesti palvellut teitä, mutta väliin tuli minun kauneuteni!'
LXVII.
Siinä se oli. Kun Petteri oli kuullut tämän kirjeen, käsitti hän, ettei hänellä ollut enää mitään lisättävää, ja hän sanoi niin. Hänen painonsa oli äkkiä tullut niin raskaaksi, ettei hän sitä enää jaksanut kantaa, vaan valui istumaan vieressä olevalle tuolille, josta lähetteli kurjan rukoilevia silmäyksiä McGivneyhin, Hammettiin ja Guffeyhin.
Huolimatta suuttumuksestaan oli pääsalapoliisi käytännöllinen mies; hän ei ilman sitä olisi voinut hoitaa niin tärkeää ja salaista raitiotrustin haaraa. Ja niinpä hän rupesi puhumaan asiasta. Olisiko Petteri hyvä ja kertoisi hänelle koko dynamiittisalajuonen alusta loppuun saakka. Ja Petteri — myöskin käytännöllinen mies — oivalsi, että paras on kertoa pelkkä totuus, eikä salata mitään. Hän kertoi jutun alusta loppuun ja painosti erikoisesti sitä, että hän ja Nell olivat ainoat, joilla oli totuudesta aavistustakaan — paitsi että luultavasti Nell oli kertonut sen rakastajalleen, Ted Crothersille. Luultavasti oli Crothers se, joka oli hankkinut dynamiitin. Tästä seuraavasta keskustelusta ilmeni Petterille, että tämä Ted Crothers oli kaikkein taitavimpia kassakaapin räjäyttäjiä koko maassa, ja epäilemättä oli se hän, joka oli keksinyt tämän salaliiton; hän oli neuvonut Nelliä ja tämä Petteriä askel askeleelta. Äkkiä Petteri muisti kaikki ne suukkoset, joita Nell oli jaellut hänelle puistossa, ja hän tunsi häpeän punan kohoutuvan poskilleen. Niin, ei ollut epäilystäkään siitä, että hän oli hölmö, kun tulivat kysymykseen naiset!
Petteri alkoi puolustella. Ei se oikeastaan ollut hänen syynsä, sillä hän oli ollut Nellin pauloissa jo ennen. Kun hän pikkupoikana oli ollut Jimjambon temppelissä, oli hän ollut silmittömästi pihkaantunut Nelliin. Nell ei ollut ainoastaan kaunis, hän oli vielä lisäksi sukkelan nerokas, nerokkain nainen, mitä Petteri oli koskaan tavannut. McGivney sanoi, että Nell jo silloin pelaili Petterillä kuin kissa hiirellä, sillä hän oli jo silloin ollut Guffeyn palveluksessa keräämässä todisteita Kalandran vangitsemiseksi ja eleuterialaisen exoticismin lopettamiseksi. Hän oli toiminut paljon muutakin raitiotrustin salapoliisilaitoksen hyväksi jo silloin, kun Petteri kulki Pericles Priamin kanssa ympäri maata myyden patenttilääkkeitä. Guffey oli muun muassa käyttänyt Nelliä viettelemään erään tunnetun työväenjohtajan American Cityssä; hänet oli "saavutettu" eräässä hotellin yksityishuoneessa Nellin kanssa kahdenkesken, ja näin oli selkäranka katkaistu yhdeltä suurimmista lakoista kaupungin historiassa.
Petteri havaitsi, että hänellähän on tässä mainio puolustusperuste. Luonnollisesti oli tuollainen nainen erittäin vaarallinen hänelle! Oli Guffeyn oma syy, että hän palkkasi tuollaista väkeä, eikä pitänyt heitä aisoissa! Yht'äkkiä Petteri äkkäsi, että tietysti oli Nell saanut vihiä siitä, että hän menee Hotel de Sotoon tapaamaan nuorta Lackmania, ja hän oli mennyt sinne pelkästään sen vuoksi, että saisi Petterin pauloihinsa taaskin. Kun McGivney sanoi, että se voi olla hyvinkin mahdollista, alkoi Petteri puolustaida vieläkin kiihkeämmin. Hän oli ollut hölmö, luonnollisesti, suurin hölmö, mitä ajatella voi, eikä hänellä ollut sanomista sen puolustukseksi mitään; mutta nyt hän oli oppinut läksynsä ja oppinut sen perinpohjin. Hän ei tule enää katsahtamaankaan naisiin, ja jos Mr. Guffey antaisi tämän kerran anteeksi —.
Guffey tietysti haukkui häntä. Hän ei aijo pitää tuollaista puuropäätä kymmentä mailia lähempänä konttoriaan! Mutta Petteri rukoili vain vieläkin nöyremmin. Hän tunsi punikit tarkoin, ja mistä löytäisi Mr. Guffey toisen hänen veroisensa siinä suhteessa? Kaikki punikit luottivat häneen — katsokaa vain näitäkin siteitä. Ja hän oli juuri saanut yhden punasen laakeriseppeleen lisää — hän oli käynyt tapaamassa Mrs. Goddia, ja Mr. Godd oli potkinut häntä housujen takapuoleen, ja hän tulee kertomaan tämän punikeille ja luonnollisesti he yhtyvät hänen kanssaan salaliittoon Mr. Goddia vastaan. Ja eikö Mr. Guffey ollut tyytyväinen juttuun ja todisteihin McCormickia ja muita I.W.W.-läisiä vastaan? Ja kun asiat olivat jo näin pitkällä, niin eivät suinkaan viranomaiset voi jättää tuota juttua sikseen! Ei tarvitse muuta kuin vain selittää asia perinpohjin Mr. Ackermanille —.