Mitä voi Petteri-parka sanoa? Miten voisi hän selittää tuttavuutensa tuon saksalaisen ulkonäön ja saksalaisen murteen kanssa?
Tyttö polki jalkaansa kärsimättömän vihasesti. "Vai olette te punikki! Saksalainen petturi! Kavaltaja, vakooja!"
Petteri oli avuton ja hämillään ja häntä harmitti. "Miss Frisbie", yritti hän, "en voi kertoa —"
"Miksi ette voi kertoa. Miksi ei kuka tahansa rehellinen mies voisi kertoa?"
"Mut-mutta — en ole mitä luulette — se ei ole totta! Mi-minä—" Oli jo Petterin kielellä sanoa: "Olen patriootti! Olen sadan prosentin amerikalainen ja suojelen maatani noita pettureita vastaan!" Mutta ammatti-ylpeys esti, ja pikkunen kynsienpuhdistaja polki jalkaa ja silmät salamoivat.
"Ja uskallatte tunkeutua tuttavuuteeni! Uskallatte viedä minut kirkkoon! Jos näkisin poliisin, niin joutuisitte linnaan!" Ja hän koetti katsellakin poliisia! Mutta onhan yleisesti tunnettua että kun etsii poliisia, niin sitä ei koskaan löydä ja niin Miss Frisbie poikasi jalkaansa taaskin ja sähähti Petterille vasten naamaa: "Hyvästi, toveri Gudge!" Paino, jonka hän asetti sanalle "toveri", olisi jäätänyt kaikkein tulisimmankin punikin sielun, ja hän heilautti hameitaan kääntyessään menemään, ja Petteri seisoi katsellen surullisena hänen pikkusia ranskalaisia kengänkantojaan, jotka tärskähtelivät maahan, jotta sora pirisi. Kun kengänkantoja ei enää näkynyt, etsi Petteri lähimmän penkin ja istuutui, peittäen kasvonsa käsiinsä. Oliko missään maailmassa toista miestä, jolla oli noin hirveän huono naisonni?
LXXI.
Nämä olivat koko maailmaa tärisyttäviä päiviä, jolloin ihmiset ostivat monta sanomalehteä päivässä ja ihmisjoukkoja kerääntyi suurien kaduilla olevien karttojen ääreen katsellen niillä olevia pikku lippusia ja miettien, pääsevätkö saksalaiset Pariisiin, pääsevätkö he Englannin kanaalille ja lopettavat Ranskan mahdollisuudet käydä sotaa? Ja sitten äkkiä amerikalaiset antoivat ensimäisen iskunsa ja heittivät saksalaiset takasin Chateau Thierryssä, ja koko Amerika kohosi varpailleen ja voitonvarmana kiljui.
Olisi luullut tämän olevan huonon ajan tehdä rauhanaate-agitatsionia; mutta asevelvollisuusvastaisen liiton jäsenillä oli niin vähän harkitsemiskykyä, että he juuri tällöin julkaisivat lentolehtisen, jossa selostettiin omantunnon syistä sotapalveluksesta kieltäytyneiden rääkkäystä sotilasvankiloissa ja harjoitusleireillä! Petteri oli toiminut tässä järjestössä alusta alkaen ja hänen oli onnistunut sisällyttää lentolehtiseen erään lauseen, jonka McGivney oli ehdottanut. Liittohallitus otti lentolehtisen takavarikkoon ja liiton jäsenet vangittiin, niiden muassa pikku Ada Ruth, Sadie Todd ja Donald Gordon. Sadie Todd säälitti Petteriä, huolimatta siitä, että tämä oli haukkunut häntä. Ada Ruth ei paljoakaan häntä säälittänyt, sillä olihan silminnähtävää että Ada oli sokea kiihkoilija, joka ehdoin tahdoin haki rettelöitä. Ja jollei Donald Gordon ollut oppinut läksyään tuosta pieksämisestä, niin ei hän voinut syyttää ketään muuta kuin itseään.
Koska Petteri oli tämän asevelvollisuusvastaisen liiton jäsen, niin oli hän pysyvinään piilossa ja piti yllä pientä ilveilyä Ada Ruthin serkun kanssa; hän oli englantilainen nainen ja piilotteli Petteriä kotonaan maalla. Petterillä oli sangen epämukava neljännestunti, kun Donald Gordon päästettiin vapaaksi takuuta vastaan, sillä tuo kveekari-poika intti että tuo samainen lause, joka heidät kaikki oli pulaan saattanut, oli ollut poispyyhittynä, kun hän antoi käsikirjoituksen Petterille painoon vietäväksi. Petteri intti että Donald on väärässä, ja nähtävästi onnistui hänen uskotella toiset jäsenet, ja kun kaikki olivat päässeet vapaiksi takuulla, tuli hänkin esille piilopaikastaan ja otti osaa pariin yksityisasunnoissa pidettyyn vastalausekokoukseen.