Petteriä harmitti ja hän alkoi selittää. Hän kertoi Guffeyn konttorista ja American City maa- ja kiinteimistö-yhtiöstä; hän kertoi McGivneystä ja huoneesta 427 American hotellissa. Hän kertoi kolmestakymmenestä dollaristaan viikossa ja että se pian kohotetaan neljäänkymmeneen ja että hän tulee kuluttamaan joka sentin tytön hauskuudeksi. Ja ehkä Rosie voisi teeskennellä että muka Petteri on hänet käännyttänyt ja hänestäkin on tullut punikki, ja jos hän voisi saada McGivneyn uskomaan että hän on rehellinen, niin palkkaisi McGivney hänetkin, ja se olisi paljoa parempi kuin tehdä työtä kymmenen ja puoli tuntia päivässä Isaac & Goldsteinin paperilaatikko-tehtaassa.
Lopuksi Petterin onnistui saada tyttö uskomaan. Se vaijensi tytön ja pelotti häntä; hän sanoi ettei hän osannut aavistaakkaan mitään tuollaista ja vaati aikaa miettimiseen. Tämä taas huolestutti Petteriä. Hän toivoi ettei tyttö panisi pahakseen, ja sitten hän alkoi selittää, kuinka tärkeätä hänen työnsä oli ja kuinka kaikki paremmat ihmiset sen hyväksyivät — eivät ainoastaan suuret pankkiirit ja suurliikemiehet, vaan myöskin pormestarit ja muut viranomaiset, sanomalehtien toimittajat ja yliopistojen opettajat, ja vielä suuret kirkkomiehet, niinkuin esimerkiksi jumalallisen säälin kirkon pastori de Willoughby Stotterbridge. Ja Rosie sanoi ettei siinä kai mitään pahaa ole, mutta häntä vähän pelottaa nyt ja hänen täytyy saada miettiä. Hän lopetti keskustelun siihen, ja Petteri meni kotiinsa harmistuneena.
Ehkä tunti sen jälkeen kuului ovelta äkänen koputus, ja kun hän meni ovelle, oli siellä lakimies Andrews, Donald Gordon ja merimiesten union presidentti, jättiläisruumiinen John Durant. Sanaakaan sanomatta miehet tunkeutuivat huoneeseen, ja Durant sulki oven asettuen sitä vasten seisomaan, risti käsivartensa rinnalleen ja seisoi tuijottaen Petteriä kuin puujumala. Ja ennenkuin he olivat ehtineet sanoa sanaakaan, ymmärsi Petteri mitä oli tapahtunut. Hän tiesi että tämä oli kaiken loppu; hänen hyödyllisyytensä maansa pelastajana oli mennyttä. Ja taasenkin oli syypää nainen — hänen olisi pitänyt totella Guffeyn neuvoa eikä iskeä silmää!
Mutta yksi tunne ajoi kaikki muut mietteet Petterin päästä, ja tämä tunne oli pelko. Hänen hampaansa kalisivat ja hänen polvensa kieltäytyivät kannattamasta hänen painoaan; hän istahti vuoteensa laidalle katsoen vuorotellen kutakin näistä kiveen hakatuista kasvoista. "Vai niin, Gudge", sanoi Andrews lopulta, "vai olet sinä se urkkija, jota olemme kauvan etsineet?"
Petteri muisti Nellin neuvon: "Pysy lujana, Petteri, pysy lujana!"
"Mi-mi-mitä tarkotatte, Mr. Andrews?"
"Älä löpise, Gudge", sanoi Andrews. "Olemme vastikään puhutelleet
Rosietä, ja hän oli meidän urkkijamme."
"Hän on valehdellut!" huudahti Petteri.
Mutta Andrews sanoi: "Loruja! Älä luule meitä järjettömiksi! Miriam
Yankovich kuunteli oven takana ja kuuli puheesi."
Petteri oivalsi että hänen asemansa oli toivotan, eikä muuta ollut enää jälellä kuin koettaa saada selville, mitä hänelle tapahtuu. Olivatko nuo miehet tulleet vain haukkumaan häntä ja vetoamaan hänen omaantuntoonsa? Vai aikoivatko he viedä hänet mukanaan ja kuristaa ja kiduttaa hänet kuoliaaksi? Tämä viimeinen oli pelottanut Petteriä "uransa" alusta saakka, ja kun hän vähitellen pääsi selville siitä, että nämä jylhän päättäväisen näköiset miehet eivät aikoneetkaan mitään väkivaltaa, vaan yksinkertaisesti koettivat saada selville, mitä kaikkea hän oli kertonut herroilleen — silloin oli Petterin sisässä riemua, hän tunnusti ja itki häpeän kyyneleitä ja sanoi että tämä kaikki oli tapahtunut vain siksi, että McCormick oli levittänyt tuota julmaa valetta hänestä ja pikku Jenni Toddista. Hän oli taistellut viettelystä vastaan kokonaisen vuoden, mutta sitten oli hän ollut työtönnä eikä Gooberin puolustuskomitea ollut antanut hänelle työtä; hän oli ollut vähällä kuolla nälkään, mutta lopuksi myöntynyt McGivneyn ehdotuksiin, että hän rupeaa antamaan tietoja äärimmäisten punikkien toiminnasta. Mutta hän ei ollut ilmiantanut ketään, joka ei ollut rikkonut mitään lakeja eikä hän ollut kertonut McGivneylle mitään muuta kuin totta.