Tämä oli päämäärä, mihin Petterin vaimon silmät olivat tähdänneet. Tämä oli kerta, josta kaikki riippui, ja Petteriä valmistettiin ja harjotettiin ihan väsyksiin saakka. Heidän kotinsa oli vain muutaman kadunristeyksen päässä kirkosta, mutta Gladys selitti että heidän on välttämättä mentävä autolla, ja kun he saapuivat kirkon alakerrassa olevaan kokoushuoneeseen ja tuo melkein englantilainen herrasmies, pastori de Willoughby Stotterbridge, kätteli heitä, tiesi ja tunsi Gladys että hän nyt oli saapunut unelmiensa perille. Pappi itse omassa korkeassa persoonassaan saatteli hänet puhujalavalle, ja kun hän oli esittänyt Petterin puhumaan, istuutui hän Gladysin viereen, näin leimaten hänet yhteiskunnalliseksi vertaisekseen.
Ja koska Petteri oli jo oppinut esitelmänsä ulkoa, oli päässyt selville siitä, mille nauretaan, mille itketään ja mikä saa aikaan isänmaallisen käsien taputuksen, onnistui hän mainiosti. Esitelmänsä perästä hän vastaili kysymyksiin, ja kaksi Billy Nashin konttorityöläistä möi "Amerikan kehitysliiton" jäsenkortteja, jäsenmaksut viisi dollaria vuosi, elinikäinen jäsenyys kaksi sataa dollaria. American Cityn ylimmän kermakerroksen jäsenet puristivat Petteriä kädestä ja kehottivat häntä jatkamaan alkamaansa suuntaan — hänen maansa tarvitsee häntä. Seuraavana aamuna oli pitkä kertomus hänen puheestaan "Timesissa", ja sitä seuraavassa numerossa oli toimitusartikkeli hänen tekemistään paljastuksista, ja punaisena lankana siinä: "Liittykää Amerikan kehitysliittoon."
LXXXVI.
Kun Petteri eräänä aamuna saapui konttoriinsa, oli siellä hänelle kirje, joka oli kirjotettu komealle ja kalliille kirjotuspaperille naisen koukeroisella ja teräväkulmaisella käsialalla. Kun hän avasi sen, hätkähti hän, sillä kirjepaperin yläpäässä oli jonkunmoinen kilpi ja latinalainen kirjotus sekä sanat: "Amerikan vallankumouksen tytärten yhdistys." Kirjeessä ilmotettiin hänelle jonkun sihteerin kautta että Mrs. Warring Sammye toivoo Mr. Petteri Gudgen olevan niin hyvän ja saapuvan hänen luonaan käymään sinä iltapäivänä kello kolme. Petteri tutki kirjettä ja koetti miettiä, millainen punikki tuo mahtoi olla. Kirjotuspaperin komeus ja ylhäinen sävy herätti hänessä kunnioitusta, mutta sana "vallankumous" — sehän oli kielletty sana. Kaippa Mrs. Warring Sammye oli "salonki-punikki", niinkuin esimerkiksi Mrs. Godd.
Petteri lähti McGivneyn luo ja sanoi epäluuloisena: "Mikäs punikki juoni tämä on?"
McGivney luki kirjeen ja sanoi: "Punikki-juoni? Mitä tarkotat?"
"No", selitti Petteri, "siinähän seisoo: 'Amerikan vallankumouksen tyttäret'."
McGivney tuijotti Petteriin; ensin luuli hän Petterin laskevan leikkiä, mutta kun hän huomasi Petterin tarkottavan totta, nauroi hän täyttä kurkkua. "Voi sinuas yksinkertainen!" sanoi hän. "Etkö ole koskaan kuullut puhuttavan Amerikan vallankumouksesta? Etkö tiedä mitään heinäkuun neljännestä päivästä?"
Puhelin soi ja keskeytti keskustelun, ja McGivney työnsi kirjeen Petterille, sanoen: "Kysy vaimoltasi." Kun sitten Gladys saapui, antoi Petteri hänelle kirjeen, ja Gladys innostui kovin. Hän selitti että Mrs. Warring Sammye oli American Cityn paksuinta kermaa, ja tämä Amerikan vallankumous, jonka tytär hän oli, oli aivan kunniallinen ja jalo vallankumous, joka oli tapahtunut kauvan aikaa sitten; kaikkein parhaimmat ihmiset kuuluivat siihen ja oli aivan kunniallista ja sopivaa siitä puhua ja kirjoittaa. Petterin täytyy nyt heti mennä kotiin ja panna parhaat vaatteet yllensä ja puhelimitse ilmottaa sihteerille että hän hyvin mielellään tulee tapaamaan Mrs. Warring Sammyetä määrättynä aikana. Ennen sinne menoa oli Petterillä uusi läksy opittavana. Hänen tuli hankkia itselleen kirja, "Kuka kukin on American Cityssä", hänen tuli hankkia maansa historia ja tutkia itsenäisyysjulistusta ja ottaa tarkka selvä siitä, mikä ero oli vallankumouksella, joka on tapahtunut jo aikoja sitten, ja vallankumouksella, joka tapahtuu paraikaa.
Petteri meni tuon kuuluisan hienoston naisen luo suureen kivitaloon, ja hän huomasi tämän hienoston naisen olevan ainakin yhtä hyvinvoivan kuin oli Mrs. Godd, sillä erotuksella, että tämä hienoston nainen kunnioitti omaa yhteiskunnallista asemaansa. Tämä nainen ei erehtynyt kohtelemaan Petteriä vertaisenaan, josta johtui ettei Petterin mieleen juolahtanutkaan viivähtää hänen kodissaan pitemmän aikaa. Hänen tarkotuksensa oli kertoa Petterille että hän oli kuullut Petterin esitelmästä punikki-vaarasta ja koska hän oli raajarikkoisten sotavanhusten kodin nais-johtokunnan puheenjohtaja, niin hän halusi sopia Petterin kanssa ehdoista tuon esitelmän pitämisestä noille sotavanhuksille. Ja Petteri, jota Gladys oli jo edeltäpäin neuvonut, vastasi että hän sangen mielellään tulee pitämään esitelmänsä ilman maksua — noin ikäänkuin isänmaallisena uhrauksena. Mrs. Warring Sammye kiitti häntä vakavasti ja juhlallisesti koko maan nimessä ja ilmotti että päivämäärä annetaan Petterin tietää myöhemmin.