XXXIII.
Yksi Dugganin runoista kertoeli miesparasta, jonka nimi oli Slim ja joka oli "lumensyöjä", se on, kokainin nauttija. Tämä Slim kulki katuja New Yorkissa talvisaikaan ilman yösuojaa, ja hänen tapanaan oli hiipiä iltasin konttorirakennusten pesuhuoneisiin viettämään yönsä. Jos hän laskeutui makaamaan, niin hänet huomattiin ja heitettiin kadulle, ja ainoa keino pysyä turvassa oli istua; mutta kun hän nukahti, putosi hän istuimelta — sen vuoksi piti hän taskussaan nuoranpätkää ja sitoi itsensä istuvaan asemaan.
Mitäs hyvää oli tuollaisesta jutusta? Petteri ei halunnut kuulla mitään sellaisista ihmisistä! Hän olisi mielellään lausunut julki inhonsa, mutta hänen oli pakko peittää se. Hän nauroi huudahtaessaan: "Kaikkivaltias Kristus, Duggan, etkö voisi lausua jotakin, jossa on vähän naurua? Et kai luule että sosialistien tehtäviin kuuluu löytää parannuskeino huumausaineiden käyttäjille? Se on varmasti seikka, jota ei ole synnyttänyt voittojärjestelmä."
Duggan hymyili katkerinta hymyään. "Jos tämänpäiväisessä maailmassa on mitään kurjuutta, jota voittojärjestelmä ei pidä yllä, niin haluaisin nähdä sen. Luuletko että huumausaineet myyvät itse itsensä? Jollei niiden kauppaamisessa olisi voittoa, niin luuletko että niitä saisivat ostaa muut kuin lääkärit? Mistäs sinä olet saanut sosialismisi?"
Ja Petteri perääntyi nopeasti. "Niin kyllä, kyllä tiedän tuon. Mutta täällä sinä olet sulettuna vankilaan, koska haluaisit muuttaa järjestelmää. Eikö sinulla ole oikeutta levätä sillä aikaa kuin olet täällä?"
Runoilija katsoi häneen vakaana kuin huuhkain. Hän pudisti päätään. "Ei", sanoi hän. "Koska meillä on hyvä ja mukava olo täällä vankilassa, niin onko meillä oikeutta unohtaa niiden kurjuutta, jotka ovat ulkopuolella?"
Toiset nauroivat, mutta Duggan ei ollut tarkottanut laskea leikkiä lainkaan. Hän kohosi hitaasti seisaalleen ja ojennetuin käsin, niinkuin olisi tarjonnut itsensä uhrieläimeksi, hän lausui:
'Niin kauvan kun on alempi luokka, kuulun siihen.
Niin kauvan kun on rikollisia, kuulun niihin.
Niin kauvan kun yksikään on linnassa, en ole vapaa.'