Ja Nell kirjotti, "Huone 17", ja vähän aikaa neuvoteltuaan Petterin kanssa hän lisäsi: "Huomenaamulla kello kahdeksan. Ei nimiä eikä puhetta. Toimintaa!" Tämä aika merkittiin siksi, että Petteri muisti sinä iltana olevan "tuplajuulaisten" kokouksen. Se oli työkokous, mutta luonnollisestikaan eivät nämä "iikat" koskaan voineet kokoontua puhumatta "menettelytavoista." Heidän joukossaan oli huomattava joukko niitä, jotka olivat tyytymättömiä järjestön "saamattomuuteen" ja vaativat toimintaa. Petteri oli varma että hän saisi jotkut näistä kiintymään dynamiittijuoneen.
Ja niin kävikin, eikä Petterille ollut siitä minkäänlaista vaivaa; kysymys tuli esille ilman että hänen tarvitsi sanoa sanaakaan. Tulevatko työläiset menemään kuin lampaat teurastettaviksi, ja eivätkö edes "tuplajuulaiset" tule tekemään mitään? Näin kysyi pistävästi "Sinisilmäinen Enkeli", ja lisäsi että jos heillä on aikomuksena yrittää jotakin, niin on American City yhtä hyvä paikka kuin mikä muu hyvänsä. Hän oli puhutellut työväenluokan jäseniä kylliksi paljon havaitakseen että ne ovat valmiit toimimaan; ainoa, mitä he kaipasivat, oli taisteluhuuto ja järjestö heitä johtamaan.
Iso tukkityöläinen Henderson otti puheenvuoron. Siinähän se olikin vaikeus; ei voitu rakentaa järjestöä sellaista työtä varten. Viranomaiset laittaisivat urkkijoita ja kätyreitä järjestön jäseniksi, ja ne saisivat ilmi mitä meinataan, ja silloin olisi järjestön pakko muuttua maanalaiseksi.
"No", huudahti Joe, "menkäämme maanalle sitten!"
"Niin", vastasi toinen, "mutta silloin on koko järjestö pilalla. Ei kukaan tiedä ketä uskoa, ja jokainen syyttää kaikkia muita kätyreiksi."
"Perhana!" sanoi Joe Angell. "Olen ollut vankilassa aatteemme hyväksi. Uskallan kyllä asettua siihen vaaraan, että joku sanoisi minua urkkijaksi. Mutta en aijo istua alallani ja katsoa rauhallisena, kun työläisiä ajetaan helvettiin, vain sen vuoksi, että pidän järjestöäni niin pirun suuressa arvossa."
Kun muut panivat vastaan, tuli Angell yhä rajummaksi. No, oletetaan nyt sitten että he tulevat epäonnistumaan joukkotoiminnassa, ja oletetaan että heidät pakotetaan terrorismiin. Kuitenkin he olisivat antaneet riistäjille opetuksen ja vähentäneet hiukan iloa heidän elämästään.
Petteri arveli että hänen sopisi mainiosti esiintyä nyt konservatiivina. "Luuletko todellakin että kapitalistit tulevat antautumaan pelosta?" kysyi hän.
Ja toinen vastasi: "Varmasti! Sanon että jos olisimme julistaneet että jokainen kongressimies, joka äänestää sodan puolesta, lähetetään etumaisiin juoksuhautoihin, niin ei maamme olisi sodassa."
"Mutta", sanoi Petteri viekkaasti, "mitä kongressimiehistä! Niillä on käskijänsä."