"Sanottiinko kirjeessä niin?"
"Sanottiin."
"Se on liian jyrkästi sanottu. En ole varma, se oli vain epäluuloni.
Ja sitä varten pitäisi minun selostaa tätä juttua laajemmin."
"Olenko oikeassa, kun luulen, että te olette se mies, joka sai ilmi tämän salaliiton?"
"Kyllä."
"Istuutukaa tuohon tuolille", sanoi pankkiiri. Vuoteen vieressä oli tuoli, mutta se Petterin mielestä ei ollut kunnioitettavan välimatkan päässä, joten hän veti sitä vähän etemmäs, istuutuen sen etureunalle, pitäen hattuaan käsissään ja hermostuneesti kierrellen sitä. "Pankaa pois se hattu", sanoi vanha mies hermostuneesti. Ja Petteri asetti hattunsa tuolin alle, sanoen: "Pyydän anteeksi!"
LII.
Tämä vanha rahakuningas oli heikko ja sairas, mutta hänen järkensä oli terve, ja hänen katseensa tuntui menevän Petterin pään läpi. Petteri huomasi että hänen tulee olla sangen varovainen — pieninkin erehdys tuottaisi tuhon. "Gudge", sanoi vanha mies, "haluan että kerrot minulle kaiken. Ensiksikin, miten tulitte joutumaan näiden punikkien sekaan? Alkakaa alusta."
Ja Petteri kertoi miten hän oli tutustunut radikaliseen liikkeeseen — erikoisesti painostaen sitä, kuinka vaarallisia nämä punikit ovat, ja lisäksi vieläkin erikoisemmin painostaen omaa uskollisuuttaan sitä luokkaa kohtaan, joka edusti järjestystä ja kehitystä ja sivistystä maassa. "Se olisi lopetettava, Mr. Ackerman!" huudahti hän tuntehikkaasti, ja vanha pankkiiri nyökkäsi. Niin niin, se olisi lopetettava!
"Niin", selitti Petteri, "sanoin itselleni, 'menen ja tarkastan noita kavereita'. Menin heidän kokouksiinsa ja vähitellen olin kääntyvinäni, ja Mr. Ackerman, poliisiviranomaiset nukkuvat; he eivät tiedä, mitä nämä agitaattorit toimivat, mitä he saarnaavat. He eivät tiedä, kuinka kiinteästi heillä on kynsissään tyytymättömien joukko!"