"Gudge", sanoi taas hetken kuluttua tuo vanha mies. "En halua kuolla; en tahdo että minut tapetaan."
"Ettepä tietenkään", sanoi Petteri. Sen hän selvästi käsitti, ettei Mr. Ackerman halunnut tulla tapetuksi. Mutta Mr. Ackerman näytti olevan sitä mieltä, että tämä seikka täytyy saada aivan selväksi Petterille; ja keskustelun kestäessä hän toisti tämän useita kertoja, ja joka kerralla sanoi hän sen samalla hartaalla vakavuudella kuin olisi se aivan uusi, hyvin outo ja ihmeellinen ajatus. "En halua tulla tapetuksi, Gudge; kuuletteko, en halua että nuo miehet saavat minut käsiinsä. Ei, ei; meidän täytyy tehdä heidän aikeensa tyhjäksi, meidän täytyy ryhtyä varokeinoihin — meidän täytyy ottaa kaikki seikat huomioon, ryhtyä kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin."
"Olen sitä varten täällä, Mr. Ackerman", sanoi Petteri vakavana. "Tulen tekemään kaikkeni, ja olen varma että tulemme tekemään kaikkemme."
"Mitäs se olikaan niistä poliiseista?" kysyi pankkiiri. Ja Guffeyn laitoksesta? Sanotte että ne eivät ole tehokkaita?"
"Tuota noin, katsokaa nyt, Mr. Ackerman", sanoi Petteri. "On vähän ilkeä sanoa. Tiedättehän, että olen niillä työssä —"
"Pötyä!" huusi toinen. "Olette minulla työssä! Minä olen pannut rahoja tähän ja haluan saada tietooni tosiseikat — kaikki tosiseikat."
"Tuota", sanoi Petteri, "ne ovat olleet hyviä minulle —"
"Sanoinhan että kertokaa minulle kaikki!" huusi vanha mies. Hän oli sangen hermostuttava vanha mies eikä voinut odottaa minuuttiakaan sitä, mitä hän vaati. "Mikä niillä on vikana?"
Petteri vastasi nöyrästi: "Voisin kertoa teille koko paljon sellaista, joka teitä hyödyttää, Mr. Ackerman, mutta teidän tulee pitää se salaisuutenanne."
"No, sama se", sanoi toinen nopeasti. "Mitä se on?"