"Jos hiiskutte siitä sanaakaan", intti Petteri, "niin saan potkut."
"Et saa potkua, kyllä siitä pidän huolen. Jollei muu auta, niin palkkaan teidät itse persoonallisesti."
"Mutta te ette ymmärrä, Mr. Ackerman. Se on koneisto, eikä sitä voi vastustaa; se täytyy tuntea ja sitä täytyy käsitellä oikein. Haluaisin auttaa teitä ja tiedän että voinkin auttaa teitä, mutta teidän on sallittava minun selittää se, jotta käsittäisitte eräät vissit seikat."
"Hyvä", sanoi tuo vanha mies. "Ala jo, mitä se on?"
"Se on näin", sanoi Petteri. "Nämä poliisit ja muut tarkottavat hyvää, mutta ne eivät ymmärrä; se on liian monimutkainen juttu eivätkä ne ole seuranneet tätä liikettä kyllin kauvan. Ne ovat tottuneet olemaan tekemisissä rikoksellisten kanssa, mutta nämä punikit ovat aate-hulluja. Rikokselliset eivät ole järjestyneet, ainakaan ne eivät vedä yhtä köyttä, mutta nämä punikit tekevät niin, ja jos niitä vastustetaan, niin taistelevat ne vastaan ja levittävät mitä ne kutsuvat propagandaksi. Ja tämä propaganda on vaarallista — jos niitä vastustaessaan tekee väärän liikkeen, niin pian huomaa että ne ovat tulleet voimakkaammiksi kuin ennen olivat."
"Käsitän sen", sanoi vanha mies. "No?"
"Ja sitten eivät poliisiviranomaiset tiedä, kuinka vaarallisia ne ovat. Ja jos niille koettaa selittää, niin eivät ne usko. Olen jo pitemmän aikaa tiennyt että useat näistä punikeista ovat hommissa ryhtyä tappamaan suurmiehiä, koko maamme suurmiehiä. Ne ovat vakoilleet näitä suurmiehiä ja tehneet valmistuksia. Ne tietävät uhreistaan enemmän kuin voi käsittää heidän tietävän. Ja siitä sain minä ajatuksen, että niillä on joku teidän talossanne, Mr. Ackerman."
"Sanokaa, mitä tarkotatte. Sanokaa heti."
"Silloin tällöin olen kuullut osia keskusteluista. Eräänä päivänä kuulin, miten Mac —"
"Kuka se on?"