Leena: Mennään, mennään. (Menevät. — Nuorison lanlua kuuluu):
Olet maamme armahin Suomenmaa ihanuuksien ihmemaa. joka niemen notkohon, saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa.
Kodin ympäri viljavat vainiot
kalarantoja kaunistais',
jalon kansan kuntoa laulelmat
yli aaltojen kuljettais!
Kaikk', kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt
Suomen onnea valvomaan.
Hetken työt tuhat vuosihin vaikuttaa
isänmaahan ja maailmaan!
Taneli (Tulee laulaen):
Minäpä se olen soittoniekka ja mun on lysti olla. Hei illalla minä laulan vaan, että mun on lysti olla!
Ystävä yksi on mulla vain,
mutta se ystävä parhain,
hei illalla minä laulan vaan,
että se mulla on parhain!
Viuluni, viuluni, soitikkoin,
kruunuihin ma en vaihda,
hei illalla minä laulan vaan,
että kruunuihin en vaihda!
Soittaja mie olen — soitan siis!
Kaipaisinko mä muuta?
Hei illalla minä laulan vaan,
että kaipaisinko mä muuta!
Leena (On tullut laulun aikana ja tarkastellut Tanelia. Rientää esiin):