Niemelä (Tulee).
Taneli: No kas, onhan täällä Niemeläkin. Terve mieheen!
Niemelä: Jumal'antakoon! (Kättelevät.) Täälläpä onkin väkeä: nuoria ja onhan täällä vanhempiakin, enemmän kuin jouluaamuna kirkossa. — Mutta, Taneli, näytäthän kovin murheiselta, mikä on miehelle tullu?
Taneli: Pyysinhän vaan-näiltä nuorilta pari tilkkaa sydämen tippoja, mutta…
Niemelä: Eivätkö juuttaat antaneet?
Taneli: Eivät antaneet. Senpätähden mieleni murhei
Niemelä: Huoli pois! Ehkäpä toisella kerralla käy paremmin. — No nuoret, joko pian aiotte panna kon palamaan?
Eero: Kohta, isäntä, kohta. Tänä iltana aiomme pitää iloa.
Niemelä: Oikein lausuttu, poika, oikein. Silloin tuleekin riemuita, kun siihen vielä on syytä; kun vielä täydellä sydämellä riemuita voisi. Ja sitä voi tehdä ainoastaan silloin, kun miehellä on nuoruus rinnassaan ja suonet kaikki tulena tykkii. Pian saapuu vanhuus, nuoruuden kevät vierii ja kylmiksi tulevat tunteet riemuja kohtaan. Riemuitkaa, nuoret, riemuitkaa ja tauvottuanne taas alkakaa, sillä emmehän nuoruus-ajan riemuja katumaan tule!
Kerttu: No ehkäpä tekin isäntä, vielä muutamia polkkia pyöräytätte? Ettehän nyt vielä niin vanha ole.