Niemelä: Hm, vanhaksi alkaa käydä mies. Eipä liene minusta enää nuorison karkeloihin.
(Panee tupakkia piippuunsa ja tarjoaa Tanelille).
Niemelä: No, Taneli, piiput suihin!
Taneli: Kiitos, kiitos. (Tekee samoin).
Niemelä:
No Taneli kai sitä taas tänä iltana nuorille vinguttelee?
Taneli: Ovathan ne minua siihen pyytäneet. Ja miksi en sitten soittaisi, miksi en toisillekin riemua soisi! Lehdissä ovat puut, kirkas on taivas, linnut joka lehvällä lemmestä laulaa. Mitäpä me surisimme, mitä miettisimme? Suruihin ei ole aikaa meillä!
Eero: Siispä kannel soikoon ja vierköön virsi, niin että korvet kumajavat ja vaarat vaskiset tulta iskevät!
Taneli: Niin laulakaamme. Täysin rinnoin laulakaamme Suomen suloa ja suvi-illan kauneutta!
Kaikki (Laulavat):