Neulanen: Mutta kuulehan, Maija, mitä sinä säilytät esiliinasi alla.
Maija: Koetahan arvata.
Neulanen: Minä olen sangen huono arvaamaan — en minä todellakaan tiedä…
Maija: Koeta, koeta vaan.
Neulanen: Onko se — onko se — kaulahuivi?
Maija: Kas arvasithan! (Ottaa kaulahuivin esille). Mutta arvaahan nyt kuka tämän saa.
Neulanen: Tuota — eihän Maija vain sitä minulle anna?
Maija: Sinulleko? Sinulle juuri. Kiitä nyt oikein koreasti. — Mutta kas! Sinullahan on itselläsikin samanlainen. Voi, kun tuota en tiennyt!
Neulanen: Mitäpäs siitä, mitäpäs siitä! Ei lisä pahaa tee ja nyt voinkin minä pitää omaa huiviani joka päivä, mutta sinun antamaasi vain sunnuntaisin.
Maija: No niin, no niin. Mutta etkö edes kiitä lahjastani?