Neulanen: Paljon kiitoksia! Sinä olet aina niin hyvä minulle Maija.
Maija: Panehan nyt tämä huivi koreasti taskuusi.
Neulanen (Panee huivin taskuunsa): Aina olet niin hyvä minulle, Maija.
Maija: Älähän nyt!
Neulanen: Lahjoja annat sinä minulle, mutta minä en vielä koskaan ole sinulle mitään antanut.
Maija: Pienethän ne ovat olleet minun lahjani… mitäpä sinä sellaisia muistelet!
Neulanen: Mutta kuulehan, Maija. Vaikka lahja onkin pieni, tuntuu se kumminkin sangen suurelta, kun saa sen vastaan ottaa… kun saa sen vastaanottaa sellaiselta, josta pitää paljon… jota rakastaa…
Maija (Lyö häntä hellästi): Mitä sinä nyt sellaisia puhut!
Neulanen: Minkätähden en sitten saisi puhua sellaisia? Kauan aikaa olen jo aikonut sinulle sanoa tätä, mutta en ole saanut siihen tilaisuutta. Mutta nyt…
Maija: Ole tuossa hupisematta!