Maija: Sielläkö se Jussi tuleekin. Päivää!
Neulanen: Päivää!
Maija: Mutta oletpa sinä nyt hieno! Mistä ihmeestä olet tällaisen sortuukin saanut? Sehän on juuri kuin rovastin takki. Ja sopii niin mainiosti. Sinä näytät sangen somalta tuossa puvussa.
Neulanen (On kuunnellut tyytyväisenä niskatukkaansa raappien): Sortuukin ostin minä, Mutta sopiiko se todellakin minulle?
Maija: No niin erinomaisesti! Ja entäs sitten sinun hattusi! Mistä ihmeestä olet kaikki saanutkaan?
Neulanen: Hattu on isävainajani vanha kirkkohattu. Löysin sen ullakosta romujen joukosta…
Maija (Siunaten): Homujen joukosta! Synti on pitää tuollaista hattua romujen joukossa.
Neulanen: Niin arvelen minäkin. Kyllä tämä vielä hatun tehtävän täyttää ja koska se kerran kelpasi isävainajalleni, niin kelvanneehan se minullekin.
Maija: No miks'ei!
(Taustalle on viime puhelun aikana ilmestynyt Saksinen ja Aatami, jolla on viulu kainalossa. He ovat olleet kiivaassa keskustelussa. He poistuvat silloin tällöin ja tulevat taas uudestaan näkyviin. Maija ja Neulanen eivät huomaa heitä.)