Neulanen: Aivan oikein. Minua hiukkasen surettaa.
Aatami: Mikä sinulla on suruna?
Neulanen: Tahdonpa kertoa sen sinulle. Äsken juuri, tällä samalla paikalla, olin minä Maijan kanssa keskustelussa. Kosin häntä, mutta juuri, kun olin tärkeimpään kohtaan pääsemäisilläni, jätti hän minut, menojansa meni.
Aatami: Surkuttelen suuresti kohtaloasi kovaa. Mutta kuulehan, maista täältä pullostani ja kohta on sammuva sun surusi. (Itsekseen). Minä juotan miehen humalaan. Kyllä Maija hänet heittää, kun näkee juovuksissa. Ja sitten voi kraatari ilman esteitä koettaa onneansa. Tämä on viisas päähänpisto! (Neulaselle). Hei, mies, mitä töllistelet?
Neulanen: Mitä sanoit sinä äsken?
Aatami: Sinä nukut! Maista pullostani ja kohta surusi sammuu.
Neulanen: En. Minä en juo.
Aatami: Mitä sanot? Minkätähden?
Neulanen: En ole koskaan ryypännyt.
Aatami: Mitä tekee se. Juo pois vaan.