1:nen tyttö: Ja eihän tuo Maija niin erinomainen ole. Hulluhan se on, joka heti suuttuu, jos mies vähän maistelee.
Neulanen: Se on totta, hulluhan se on. Palttua minä annan sellaiselle, kuin tuo Maija on. Nyt olen päättänyt sen. — Mutta kuulkaahan, neuvokaa minulle joku, jota nyt rupeaisin armastelemaan.
2:nen poika: Kyllähän sellaisia paljon löytyy, jotka mestarista pitävät.
Neulanen: Kuka esimerkiksi?
2:nen poika: No, esimerkiksi tuo Peltolan Eveliina.
Neulanen: Aivan oikein. Hän on sangen soma muija. Ja eihän se vielä ole liiaksi vanhakaan.
3:s poika: Mikäs vanha se vielä on! Tuskin viidenkymmenen.
Neulanen: Se sopii hyvin. Minun ikäni on myös niillä vaiheilla. Jaa'a Eveliinan otan minä kullakseni. Se on päätetty. Lähden heti hänen luoksensa. Maijalle annan palttua.
2:nen poika: Me lähdemme myös sinnepäin. Voimmehan siis kulkea yhdessä.
Neulanen: Aivan hyvin. Mutta emmeköhän tässä mennessämme pistä lauluksi? Kyllä minä alan.