1:nen poika: Tehdään se.
Neulanen: No niin. Lauletaan sitten, pojat, lauletaan se laulu, jonka Ahtolan Aukusti teki silloin kun Leena antoi hänelle rukkaset. Se soveltuu muuten minulle sangen hyvin.
1:nen tyttö: Ei sellaisia lauluja!
Neulanen: Se lauletaan. Nyt, pojat, ottakaa äänestä kiinni. (Lyö tahtia ja alkaa laulaa. Kaikki menevät).
(Pojat ja Neulanen laulavat).
Ja en minä itke sittenkään, en tunne tuskan tulta, mä vaikka sainkin rukkaset sinulta, Leena kulta. En murehdi, en ollenkaan, oon ilomieliä, laulan vaan, mä kyllä kullan uuden saan ja entist' upeamman!
Maija (Tulee hetkisen kuluttua vastaiselta suunnalta): En minä nyt sentään olisi koskaan uskonut, että Jussi ryyppäisi, en olisi uskonut, vaikka joku olisi sitä minulle sanonutkin. Mutta sellaistahan se on, että asia niin mahdottomalta kun se näyttääkin, voi kumminkin mahdolliseksi tulla. (Katselee siihen suuntaan, jonne Neulanen ja muut menivät). Tuolla hän nyt astuu muiden keralla ja näyttää olevan sangen iloissaan. Viina villitsee miehen, viisaastakin tekee se hullun. — Taisin minä sentään olla ehkä liiaksi ankara Jussia kohtaan; ellei tämä olisikaan hänen syytänsä; jos muut olisivat juottaneet häntä? Mitä vielä! Kyllä maar mies osaa niin paljon vastustaa, ettei hänelle väkisin tyrkytetä. Vapaasta tahdostaan on hän juonut; ja minä tein aivan oikein sanoessani hänelle, etten enää tahdo olla hänen kanssansa missään tekemisissä. Tehköön nyt mitä tahansa, minä en hänestä välitä, en pennin edestä.
(Aatami tulee viulu kainalossa vetäen Saksista mukanaan.
Saksinen vastustelee.)
Aatami (Erikseen Saksiselle): Nyt olen laittanut asiat niin, että Maija on suuttunut suutariin ja nyt saat sinä koettaa onneasi.
Saksinen (Erikseen Aatamille): En, en minä uskalla!