Herra Koivu (tulee, kävelee edestakaisin ja katselee epäillen mestariin; erikseen): Minä en voi ymmärtää, miksi tuo mies kävelee minun vaimoni akkunan alla. Ainakin kymmenen minuuttia on hän jo siinä paseerannut.
Mestari: Hyvää iltaa, herra! Saanko luvan kysyä…
Koivu: (erikseen): Hän näyttää niin kummalliselta.
Mestari: Saanko luvan kysyä, asuuko tässä eräs rouvasihminen nimeltä Amanda Koivu? Tässä talossa näin?
Koivu (erikseen): Siis todellakin on hän tekemisissä minun vaimoni kanssa. Mutta minä en ilmaise vielä mitään. Haluan saada asiat selville. (Mestarille) Aivan oikein, herraseni. Tässä talossa asuu eräs sen niminen rouvasihminen.
Mestari: Olen ehkä liian utelias, herra hyvä, kun kysyn, onko tämä akkuna hänen huoneensa akkuna?
Koivu (erikseen): Vai niin, sinä konna! Kyllä minä opetan sinulle, mitä se tahtoo sanoa, että jahdata toisten vaimoja. (Mestarille) Kyllä hän asuu tässä huoneessa. Mutta minä en voi ymmärtää, miksi te herraseni niin tarkalleen tiedustelette hänen asuntoansa.
Mestari: Pyydän anteeksi, tuhatkertaisesi anteeksi, sillä en voi vastata teidän kysymykseenne, koska asiani ovat sitä laatua, että…
Koivu: Voitte olla varma minun vaitiolostani, hyvä herra.
Mestari: En voi ilmoittaa sitä teille, en voi. Asiani vaatii mitä syvintä salaisuutta.