Koivu: Herraseni, te teette minut todellakin uteliaaksi.
Mestari: Mutta ymmärrättehän nyt itsekin, hyvä herra, ymmärrätte ilman minun selitystänikin, että miehet usein haluavat tavata…
Koivu: Haluavat tavata…
Mestari: Niin — mitäpä salaisin sitä enää. Ilmi tulee se kumminkin. Sanon siis teille suoraan, että saisitte uteliaisuutenne tyydytetyksi: tämä rouvasihminen on minun lemmittyni.
Koivu: Teidän lemmittynne?
Mestari: Niin — hän on minun lemmittyni. Ja onko tuo sitten niin ihme, jos rakastavaiset joskus tapaavat toisensa.
Koivu: Ja kun ei mies tiedä varmaan, missä hänen lemmittynsä asuu, kysyy hän sitä ohikulkevilta — ja näin saa hän asian selville.
Mestari: Aivan niin, herra hyvä, aivan niin.
Koivu: Herraseni, minun täytyy suuresti teidän menettelyänne ihmetellä.
Mestari: Annoitte minulle tiedoksi, missä hän asuu; saan sentähden nöyrimmästi kiittää teitä suosiollisesta avustanne.