Mestari: Herraseni, sallikaat minun sanoa, että te nyt joko kadehditte minua tai teette minusta pilkkaa. Mutta sellaista en kauempaa voi kärsiä! Ja ellette te heti mene matkoihinne ja jätä minua rauhaan, niin suutarin sanalla minä vannon, että…
Joonas ja Jaakoppi: (tulevat).
Joonas (heittäytyy mestarin kaulaan): Täälläkö te olette, mestari!
Jaakoppi (tekee samoin): Olemme olleet niin levottomia teidän tähtenne!
Mestari: Täällä olen, poikaseni, täällä, ja vieläpä kolmen heittiön ympäröimänä. He pitävät kiinni, kuten huomaatte. Ja minkätähden? Heh! Sentähden, että he kaikki mielivät samaa naista kun minäkin. Tämä kateellinen maailma!
Joonas: Ah, mestari, miksi koskaan ryhdyitte tähän onnettomaan rakkausseikkailuun?
Mestari: Miksikö ryhdyin! Alanpa epäillä, että minä teistäkin, poikaseni, saan vastaanväittäjiä. Mutta jumal'aut, jos niin on asia, niin vartokaahan, kun tulemme kotiin, polvihihnaa saatte niin että pläikyy!
Joonas: Mestari, antakaa anteeksi! Tämä kaikki on meidän syymme.
Jaakoppi: Niin, antakaa anteeksi, mestari!
Mestari: Mitä!